Munkkivuoren virkistysmetsä on monelle tärkeä paikka. Otso Sivosella on roskaajille yksinkertainen viesti.
Munkkivuoren metsä on täynnä puita, lintuja sekä kasveja. Ja ikävä kyllä myös tupakantumppeja, kaljatölkkejä sekä muita roskia.
– Siivottavaa valitettavasti riittää tässä kaupungissa, kuvailee Leena Rantasalo, 59, joka on yksi metsän neljästä virallisesta puistokummista.
Kohta roskia on kuitenkin luonnossa huomattavasti vähemmän: Munkkivuoren metsässä on alkamassa siivoustalkoot.
Rantasalo seisoskelee Ulvilantiellä puistonpenkin vieressä. Hän on asettanut penkille toista kymmentä roskanpoimuria.
Kaikista pienin siivoaja saapuu paikalle ensimmäisten joukossa. 1-vuotias Lili Frondelius kurottelee roskanpoimuria äitinsä Elli Laitisen, 32, kanssa.
– Näimme tämän tapahtuman Facebookissa ja halusimme osallistua. Käymme usein tässä metsässä, Laitinen sanoo.
Metsä on Laitiselle paikka, jossa pääsee rauhoittumaan. On hänen mukaansa onni, että sellainen on lähellä kotia.
– Luontoon ei tarvitse lähteä kansallispuistoon asti, vaan voi mennä lähimetsään, Laitinen sanoo.
Tiivis luontosuhde on myös asia, jonka Laitinen haluaa siirtää tyttärelleen. Hän on itse harrastanut esimerkiksi vaeltamista.
Munkkivuoren metsää on siivottu jo useaan otteeseen. Rantasalo kertoo, että useimmiten paikalle saapuu kymmenkunta talkoolaista.
Tupakantumppien ja kaljatölkkien ohella metsästä löytyy muun muassa muovia sekä kertakäyttögrillejä. Rantasalon kaikista yllättävin löytö on ollut kuitenkin siistissä kunnossa ollut juoksukenkä.
Ei tarvitse lähteä kansallispuistoon asti.
– Mietin, että jollakin on ollut niin lentävä askel, että kenkäkin on jäänyt kyydistä, hän arvelee.
Mitä vinkkejä hän haluaisi antaa metsän siivoamisesta kiinnostuneille?
– Roskapussi ja ainakin yksi hanska mukaan. Ilman hanskoja ei kannata lähteä keräilemään.
– Tuollakin on roska. Minä käyn siivoamassa sen, huudahtaa 8-vuotias Otso Sivonen.
Vieressä isoisä Hannu Sivonen, 74, nyökkää hymyillen ja samassa lapsenlapsi jo viilettää roskan perään.
Kaksikko on ensimmäistä kertaa keräämässä metsästä roskia yhdessä. Isoisä on aikaisemmin siivonnut siirtolapuutarhan aluetta.
Otso puolestaan on kerännyt roskia viimeksi esikoulussa kaverinsa kanssa.
– Roskia tuli kokonainen jätesäkki, hän muistelee.
Roskien näkemisestä tulee tylsä tunne. Ne eivät kuulu luontoon ja myös eläimet voivat kärsiä niistä. Metsä on kaksikolle tärkeä paikka.
– Roskaajat ovat tyhmiä. Heidän pitäisi mennä siivoamaan, Otso linjaa.
Siivoukselle on roskien keräämisen lisäksi toinenkin syy. Metsään oli suunniteltu rakennuksia yleiskaavassa, mutta tästä luovuttiin. Vihdintien kaupunkibulevardin suunnitelmissa tutkitaan kuitenkin rakentamisen mahdollisuuksia metsään Huopalahdentien varrella.
– Emme ole paniikissa metsämme suhteen, mutta olemme hereillä, Rantasalo kertoo.
Metsä on alueen asukkaille tärkeä paikka. Sitä käyttävät ulkoilijoiden ohella esimerkiksi koululaiset ja päiväkotilapset.
Rantasalo itse käy metsässä päivittäin. Viime aikoina yksi hyvä syy lähteä metsään on ollut isovanhemmuus.
– Metsässä tulee retkeiltyä ja pidettyä piknikkejä.
Metsässä samoava Tia Aaltonen on keskittynyt tupakantumppeihin. Niiden ohella roskapussiin on kertynyt lehtipaperia ja muovipakkauksia.
– En tiennyt tapahtumasta etukäteen, mutta satuin kävelemään ohi, hän sanoo.
Aaltonen on asunut lähistöllä jo 24 vuotta. Hän käyttää metsää päivittäin. Etätyöaikana se on ollut iso henkireikä.
Metsän siivoamisesta tulee tyytyväinen olo: luonto näyttää hetken siistiltä ja koskemattomalta.
– Toivoisin, ettei metsää roskattaisi. Tuossa aivan vieressä on roskakori. Kun viet tavaroita metsään, ne kuuluisi tuoda sieltä myös pois.
Montako tupakantumppia siivouksen aikana kertyi?
– Veikkaan, että 200, Aaltonen hämmästelee.