Ravintolat ovat kaupunkielämän purje. Kaupunkikeskustoja arvotetaan niissä sijaitsevien ravintoloiden kautta, Pokko Lemminkäinen sanoo. Hän on Elävät Kaupunkikeskustat ry:n (EKK) toiminnanjohtaja.
– Ei ole yhdentekevää, missä saat ne 2000 kilokaloria päivässä, jotka tarvitset. On aina elämys käydä ravintolassa ja kahvilassa – kauppahalleja unohtamatta.
Pokko Lemminkäinen listaa nopeasti 12 suosikkipaikkaansa:
– Ani. Turkkilaista ruokaa Suomessa neljä vuosikymmentä! Kävin siellä jo opiskeluaikoina (1984-90) ja edelleen. Eihän sitä joka päivä, mutta…
Kumma nimi, jota hän ei heti muista. Lemminkäinen luonnehtii paikkaa korealaiseksi. Se itse ilmoittaa olevansa yleisaasialainen:
– SameSame – but different. Hyppäät Tehtaankadulla aivan toisenlaiseen makumaailmaan. Ulkoterasilla aistit meren läheisyyden. Ratikka kolkuttelee ohitse. Tämä on urbaania ja sykkivää.
150 metrin kävely ja:
– Levain on hieno kaupunkielämän kokemus varhaiselta aamupalalta alkaen. Tässä on sellaista Amerikan teollista meininkiä. Helsingin kaikki ulottuvuudet karheuksineen.
Merikorttelin talo olikin aikoinaan Airamin tuotantolaitos ja nyt kymmenien pienyritysten koti. Tehtaankadun alapäästä Lemminkäinen tähyää uudelleen Munkkisaareen ohi Anin:
– Burger Company’ssä ovat ehdottomasti parhaat kasvishampurilaiset minun makuuni.
Paikka Hernesaarenkadulla on sama kuin siinä aikoinaan toimineella Kyllin Hyvällä. Siitä katse lentää yli Eiranrannan:
– Mattolaituri, Birgitta ja Löyly. Ne muodostavat kokonaisuuden, johon voi laskea mukaan vielä padel-kentän.
– Niistä Löyly on vuosituhannen huikeimpia oivalluksia niin ulkonäöltään kuin toiminnaltaan. Mistä saataisiin lisää tällaisia juttuja?
Lemminkäinen on pettynyt, kun kuulee että Senaatintorin ja Kasarmitorin jättiterassit eivät saa jatkoa ja toteudu Hietalahdessa. Muualta kaupungista hän nostaa esiin nämä, vaikka ne eivät ole ihan vartin päässä toisistaan:
– Nolla Fredrikinkadulla on upea elämys. Hyvä ruoka ja tarina.
– Eliten baarissa on helppo ottaa kontaktia. Hyvä ilmapiiri.
– Messenius on huikea juttu kaurismäkiläisine kytköksineen.
– Ateljee Arkadiankadulla on myös sekin aikamatka.
– Kosmos on ihan ässä siitä asti, kun astut palveltavaksi naulakkoon, hän listaa.
Mitä Helsingistä puuttuu?
– Tarjonta luo kysyntää. Asia on aivan päinvastoin kuin menneinä vuosikymmeninä ajateltiin, hän vastaa.
Koronaongelma korostui Helsingin keskustassa, koska se on yhtä suurta työpaikkaa. Etätöiden yleistyessä työpaikalle ei enää tultu. Mutta on yhtälössä pysyvämpikin ongelma:
– Asukastiheys keskustassa on vain 9 300 ihmistä neliökilometrillä, kun se esimerkiksi Pariisissa on lähes kolminkertainen, Lemminkäinen huomauttaa.
Elävät Kaupunkikeskustat ry puhuu ”vartin keskustasta”. Kaikki kauppa-, ravintola- ja muut palvelut ovat kilometrin säteellä keskipisteestä. Jos kotiovelta matka keskustan keskipisteeseen on yksi kilometri, niin kävely sinne kestää siis korkeintaan vartin. Suuret kaupungit rakentuvat useista ”vartin keskustoista”.
”Ihmiskonsentraatio” Helsingissä on siis kansainvälisesti liian löysä.
