Käytösnormeista sopiminen ehkäisee skandaaleja, sanoo Olympiakomitean hallituksen uusi jäsen.
HJK:n jalkapalloilija Katarina Naumanen, 27, nousi painonnostaja Anni Vuohijoen paikalle Suomen Olympiakomitean hallitukseen. Urheilupiirit ovat viime aikoina olleet otsikoissa seksuaalisen häirinnän ja epäasiallisen käytöksen vuoksi.
Vuohijoki joutui Pekingin olympiakisojen jälkeen tutkinnan kohteeksi ja lisäksi huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäkeä on epäilty epäasiallisesta käytöksestä.
Nyrkkeilijä Jonna Hakkarainen teki hiljattain ilmoituksen valmentajansa häirinnästä- ja manipuloinnista. Useissa lajeissa kuten taitoluistelussa on viime vuosina noussut kohuja valmentajien seksuaalisesta häirinnästä.
Naumanen on pelannut maajoukkueessa sekä liigaseuroissa Suomessa, Yhdysvalloissa ja Norjassa. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja kuluu jalkapallon pääsarjaseurojen pelaajayhdistykseen. Nuorempana Naumanen oli kilpatanssija.
Olympiakomitean häirintätapauksiin hän ei halua ottaa mitään kantaa, koska tietää niistä vain sen, mitä mediassa on kerrottu. Urheilijoiden edunvalvojana hän kuitenkin kertoo näkemyksiään urheilun pimeistä nurkista.
Fiksu kielenkäyttö on osa puhdasta urheilua.
Hän itse on koko uransa ajan ollut pääsääntöisesti miesvalmentajien alaisuudessa. Naumaseen ei ole kohdistunut epäasiallista kohtelua. Sitä vastoin hän on kuullut muilta pelaajilta kyseenalaisista valmentajien toimista.
– Jos yksikin pelaaja joukkueessa haluaa, että esimerkiksi vaatteiden vaihdon aikana miespuolinen valmentaja tai fysioterapeutti ei ole paikalla, tätä toivetta on kunnioitettava. Joukkueen kanssa on keskusteltava, miten toimitaan intiimeissä tilanteissa. Fysioterapeutti tai hieroja voi olla yhtä hyvin mies kuin nainen, kunhan hän toimii ammattimaisesti, linjaa Naumanen.
Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) selvitysten mukaan häiritsijä edustaa molempia sukupuolia mutta on useimmiten mies. Vakavimmillaan häirintä voi täyttää seksuaalirikoksen tuntomerkit.
Ahdistelua esiintyy Suekin mukaan myös urheilijoiden keskinäisissä suhteissa. Joukkuelajeissa kapteeniston pitää ottaa asia esille seurassa, jos johonkin pelaajaan kohdistuu epäasiallista kohtelua.
– Urheilu ei saa olla mikään autonominen linnake, jossa sallitaan törkykäytöstä toisin kuin muussa yhteiskunnassa. Normit on keskusteltava selvästi joukkueen keskinäisissä palavereissa. Juniorijoukkueissa sopivan käytöksen rajoista vastaavat seurat. Skandaalit voidaan välttää, kun käytösnormeista sovitaan urheiluyhteisöissä.
Valmentajat voivat aiheuttaa urheilijalle ahdistusta myös asiattomilla ulkonäkökommenteilla, häiritsevinä katseina tai eleinä.
– Urheilijan huono kohtelu voi lannistaa hänet ja vaikuttaa isosti hänen uraansa. Urheilussa ulkonäköön liittyvät valmentajan huomautukset esimerkiksi painosta voivat laukaista syömishäiriöitä tai heikentää itseluottamusta.
– Esimerkiksi naisyleisurheilijoiden urheilusuorituksia saa kommentoida somessa, mutta heidän ulkonäköönsä liittyvät arvioinnit ovat mauttomia. Valmentajien ja yleisön fiksu kielenkäyttö on osa puhdasta urheilua, Naumanen jatkaa.
Ihmisoikeuskysymyksissä naisjalkapalloilijat ovat olleet pioneereja. Siinä missä seksuaalivähemmistöön kuuluvat jääkiekkoilijat ovat tulleet ulos kaapista vasta aivan viime aikoina, naisjalkapalloilijat ovat avoimesti näyttäneet suuntautumisensa.
– Esimerkiksi maajoukkueen kapteeni Tinja-Riikka Korpela on osallistunut julkiseen keskusteluun kertomalla avoimesti homoudestaan. En ole varma, voivatko miehet puhua homoudestaan nykyisinkään vielä yhtä avoimesti.
Tuore olympiakomitean hallituksen jäsen toivoisi lisää naisia urheilun hallintoon. Naumanen uskoo, että jos naisurheilujohtajia olisi enemmän urheilun hallinnossa, urheilun vääristyneet toimintatavat alkaisivat korjaantua.