Parisuhde voi joutua uuteen tarkasteluun, kun toinen puolisoista jää eläkkeelle ja toisella on vielä pitkä työura edessä.
Joensuulaiset Mari Hämäläinen, 52, ja Matti Estola, 64, tutustuivat toisiinsa viitisentoista vuotta sitten yhteisen tennisharrastuksen merkeissä. Molemmat kyllä tiedostivat ikäeron, mutta kumpikaan ei antanut sen estää kiinnostavan suhteen kokeilemista. Molemmilla oli jo riittävästi elämää takanaan, eikä parisuhde ollut kummallekaan ensimmäinen.
– Kun tiettyyn ikään pääsee, niin iällä ei enää ole merkitystä. Tärkeintä on sielujen sympatia ja henkinen yhteys, Hämäläinen kiteyttää.
Kolmentoista vuoden ikäero ei ollut ongelma myöskään pariskunnan lähipiirille. Hämäläisen tuolloin alakouluikäinen poikakin ryhtyi alusta asti tekemään isänpäiväkortin oman isänsä lisäksi myös Estolalle.
Parisuhteen alkuvaiheessa ikäero ei tuntunut tärkeältä siksikään, että molemmat olivat tiiviisti työelämässä. Kunhan erilaiset työrytmit saatiin sovitettua yhteen, niin yhteinen arki lähti rullaamaan sujuvasti.
Iso muutos tapahtui kuitenkin viime kesänä. Estola jäi eläkkeelle lehtorin työstään Itä-Suomen yliopistosta. Hämäläinen puolestaan laskeskeli, että jos hän jatkaa luokanopettajan työssään arvioituun eläkeikään asti, hänellä olisi työuraa jäljellä vielä viitisentoista vuotta.
Kun pariskunnasta toisella on yhtäkkiä vapaa-aikaa moninkertaisesti toiseen nähden, voisi kuvitella työssäkäyvän osapuolen tuntevan ainakin lievää kateutta.
Mari Hämäläinen ei kuitenkaan myönnä olevansa puolisolleen lainkaan kateellinen. Työ peruskoulun alaluokkien opettajana tuo ihmisten parissa viihtyvälle ekstrovertille iloa sekä sopivasti haasteita.
– Jos Luoja vain antaa terveyttä, niin haluan kyllä jatkaa. Tykkään työstäni niin paljon, hän tiivistää.
Matti Estola puolestaan toteaa suoraan, ettei kaipaa takaisin työelämään. Tutkimustyöstä hän piti, mutta nykyinen yliopistomaailma ei enää houkuttele palaamaan.
Toivomme pystyvämme loppuun asti säilyttämään pilkkeen silmäkulmassa.
Mari Hämäläinen
Eläkkeelle jääminen ei ole myöskään tuottanut Estolalle taloudellisia ongelmia. Tulot pienenivät jonkin verran, mutta elämänlaatua se ei ole heikentänyt.
– Ylellistä ei ole, mutta ei tarvitsekaan olla, molemmat toteavat yksissä tuumin.
Sen Hämäläinen myöntää, että toisinaan hän toivoisi eläkkeelle jääneen puolisonsa noudattavan selkeämpää päivärytmiä. Joskus hän töihin lähtiessään jättää listan päivän aikana hoidettavista hommista odottamaan Estolan heräämistä, kun tämä jää vielä jatkamaan uniaan.
– Mutta tiedän, ettei toinen ahdistu, kun en ole kotona. Hänellä on omat hommansa ja mielenkiinnon kohteensa, Hämäläinen kuittaa.
Estolakin toteaa, ettei ole joutunut kärsimään ainakaan tekemisen puutteesta.
– Eläkkeellä olen ollut 50 prosenttia kirvesmies ja 50 prosenttia kokki.
Pari vuotta sitten hankitun kesämökin ylläpito ja huoltotyöt ovat vieneet aikaa, mutta samalla mökkeilystä on tullut pariskunnalle mukava yhteinen harrastus.
Ruoanlaitto puolestaan on ollut Estolalle kokonaan uusi aluevaltaus. Valmiiden viikoittaisten ruokaboksien aineksilla ja ohjeilla ovat talven mittaan onnistuneet uudet ruokalajit toinen toisensa jälkeen.
Tähän yhdistyy vielä kuntosalilla käynti sekä uusi mahdollisuus pelata tennistä myös päiväsaikaan. Eläkeläisen arki onkin vähintään yhtä aktiivista kuin työssäkäyvän.
Tähän asti on mennyt hyvin – miksei siis tulevaisuudessakin. Kaksi vuotta sitten pitkäaikainen avopari yllätti lähipiirinsäkin menemällä naimisiin.
– Kumpikaan meistä ei jaksa enää juosta karkuun, pariskunta nauraa avioitumisen syitä kysyttäessä.
Todellisuudessa taustalla on vahva molemminpuolinen luottamus: molemmat halusivat ensin varmistua, että yhdessä pärjätään ja viihdytään. Erilaiset temperamentit olivat vuosien mittaan tuottaneet riitojakin, mutta pariskunta toteaa niiden vain puhdistaneen ilmaa.
Haastattelussa Hämäläinen ja Estola luettelevat toistensa hyviä puolia saumattomasti toisiaan täydentäen. Molemmat kuvailevat toisiaan luoviksi, kannustaviksi ja oikeudenmukaisiksi. Kumpikin osaa myös ottaa itselleen omaa tilaa ja antaa sitä toiselle.
– Meillä on molemmilla ollut vahva imu omaan työhömme ja muihin omiin juttuihin. Kumpikaan ei ole elänyt toisen elämää, he kiteyttävät.
Pintapuolisesti heidän maailmankatsomuksensa saattavat näyttää erilaisilta, mutta pohjimmiltaan kumpikin kertoo rakastuneensa toisen ihmisläheiseen ja välittävään elämänasenteeseen. Tärkeä osa elämää ovat myös ystävät ja yhteinen huumori. Yhteistä kotia onkin ilon ja naurun määrän vuoksi kutsuttu Huvikummuksi.
Toki tulevaisuus mietityttää, osittain myös ikäeron vuoksi. Hämäläisen eläkeiän koittaessa Estola olisi jo kahdeksankymppinen.
Hämäläinen kuitenkin toteaa puolisonsa olevan korkeammasta iästään huolimatta heistä kahdesta fyysisesti paremmassa kunnossa.
Eikä tulevasta koskaan voi tietää: ikä tuo väistämättä omat muutoksensa, mutta sairastua voi nuorenakin. Tärkeintä on, että yhdessä hyväksytään oma ja toisen ikääntyminen.
– Fyysisiä rajoitteita tulee iän myötä, ja ikääntyminen saattaa myös muuttaa persoonaa, mutta toivomme pystyvämme loppuun asti säilyttämään pilkkeen silmäkulmassa. Aina voi olla ilona ja apuna toiselle, Hämäläinen summaa.