Požarskin kyljykset, pozharsky, pozharskaya tai – ihan vaan suomalaisittain – pojarski on yksi kaikkien aikojen onnekkaimpia ruokaväärennöksiä.
Keisari Aleksanteri I pysähtyi maakuntamatkallaan Požarskin majataloon Moskovan ja Pietarin välimaastossa. Keisarilla oli mieliteko: hän halusi vasikankyljyksiä.
Vasikkaa ei sattunut olemaan kylmäkomerossa. Isännän oma-aloitteinen vaimo Darja Jevdokimovna teki kyljykset jauhetusta kanasta ja paistoi ne pyöryköiksi, kenties hieman soikeiksi.
Syötyään Aleksanteri I kutsui majatalon isännän puheillensa, jolloin tämä arveli, että nyt otti ohraleipä ja päät alkavat putoilla.
Hyväntuulinen tsaari antoi kuitenkin petoksen anteeksi ja määräsi kyljykset hovin ruokalistalle.
Ruokalaji on jopa niin hyvä, että höystettyä tarinaa sen synnystä voi ainakin osin epäillä väärennökseksi – vähintään siitä syystä että versioita on useita.
Legendoihin on liitetty sekä kirjailija Puskinin ylistystä että Nikolai I:n mieltymystä ruokaan. Reseptin on arveltu kulkeneen suvussa tai jääneen ranskalaiselta kulkumieheltä, joka maksoi sillä yösijansa. Oli niin tai näin: ranskalaiset keittokirjat kelpuuttivat sen sivuilleen.
Chefood Bistron mariupolilainen keittiömestari Vlad Zyrianov teki nyt oman puumerkkinsä kotlettien historiaan. Pojarskista tuli kevennetty ja moderni versio. Hän freesasi annoksen tuorehernepyreellä.