Monet työt pitävät eläkkeelle jääneen näyttelijän kiireisenä. Vapaa-aikaa Puotila viettää Espoon Tapiolan torikahvilan pöydässä, jonne on syntynyt "varttuneiden miesten kerho".
Onnittelut roolista Pysäyttäkää Nyqvist -sarjassa. Puhutko venäjää? huikkaa torikahvilan ohi kulkeva mies Jukka Puotilalle, 66, kun teemme haastattelua.
Televisiosta tuttu näyttelijä kuuluu espoolaisen torikahvilan vakiokalustoon, miesvaltaiseen porukkaan, joka kokoontuu kahvilassa päivittäin.
Puotila on ollut osa tätä ”varttuneiden miesten kerhoa” vuodesta 2014. Käyntitahti tiivistyi hänen jäätyä eläkkeelle Suomen Kansallisteatterista muutama vuosi myöhemmin.
– Täältä on lähtenyt täysiä ystävyyksiä. Ei elämä ole valmis ystävyyksien suhteen, vaikka olisi jo jäänyt eläkkeelle, Puotila iloitsee Helsingin Uutisten sisarlehden Länsiväylän haastattelussa.
Ryhmä muodostui spontaanisti, kun Tapiolan kulttuurimaisemassa kahvitelleet ”elämänkokemusasiantuntijat” tulivat toisilleen tärkeiksi ja rupesivat hakeutumaan toistensa seuraan yhä useammin.
Kahvikupin ääressä puhutaan niin rakkaudesta kuin sodasta ja kaikesta siltä väliltä, Puotila kertoo. Ja oikeista asioista pystytään puhumaan ”ilman nousuhumalan kierrettä”.
– Jutut oli nuorena ihan toisenlaisia. Silloin ei voinut ajatella, että mitä sitten, kun lapset lähtevät kotoa ja jäädään kahdestaan. Tämä helpottaa kotipaineitakin, Puotila virnistää.
Talvisin kokoontumispaikaksi vaihtuu Cafe Tarina.
– Tässä porukassa kenenkään ei tarvitse kilpailla tai todistella mitään.
Torikahvilasta avautuu se vanha Tapiola, jota Puotila kertoo suorastaan ihailevansa – uimahalli ja keskusallas, Kulttuurikeskus ja Kino Tapiola sekä Tapiolan koulu ja Silkkiniitty.
– Ja Mäntyviita ja Otsonkallio. Otsonkallioon teen pyhiinvaellusmatkoja.
Puotilan lapsuudenperhe muutti Helsingistä Tapiolan Otsonkallioon vuonna 1957. Muutamaa vuotta myöhemmin asetuttiin Westendiin.
Tapiolalaista identiteettiä ovat muokanneet lapsuuden vahvat mielikuvat Tapiolan uimahallista lumisateisena päivänä ja lukuisat bändien keikat ja kesäillat Tapiola Gardenissa – esimerkiksi.
– Tapiolan elokuvateatteri on iso osa omaa menneisyyttä ja uimahallista voisi olla henkilökohtaisesti harmissaan, ettei sitä olla vieläkään saatu kuntoon, hän miettii.
– Nuorena oli jopa vaikea käsittää, että Espoo on muutakin kuin Tapiola. Jollain tavalla Tapiola on iso asia. Mä ihailen mun vanhaa Tapiolaa.
Isoja fiiliksiä synnyttää myös alkanut kesä ja valoisat kesäyöt. Puotila kertoo tykänneensä kesäöistä aina. Viime vuosina kesään on tullut haikeuden sävyjä.
– Tässä iässä et katso kesiä löntteinä, että onpas näitä. Sitä miettii, että kuinkakohan paljon sellaisia kesiä on, että ne voi elää täysillä.
Samalla paineet kesästä nauttimiseen ovat kasvaneet.
– Kesäöihin liittyy muistoja, miten silloin on temmelletty. Kesäyön kauneus ei silloin ollut se juttu. Nyt tämä on muuttunut toisenlaiseksi.
– Valoisat kesäyöt ovat saamarin hienoja. Ajoin äskettäin Porista ja Hangosta yöllä kotiin. Kävin duunissa, mutta tavallaan se ajomatka alkaa olla isompia juttuja siinä.
Myös suhde työhön on saanut syvempää merkitystä.
– Viihdyttämisen tehtävä voi tuntua pikkuisen köykäiseltä, muttei se ole. On arvokasta, että ihminen pystyisi unohtamaan arjen ja eläytymään esitykseen, nauramaan ja saamaan infoakin sen tunnin kahden ajan, mitä tilanne kestää. Ennen oma esiintymisen tarve on ollut suuri, mutta nyt miellän tehtävän suhteessa yleisöön, sanoo Puotila, joka esiintyy myös yksityistilaisuuksissa.
– Välillä tulee nauratettua täälläkin (kahvilassa) porukkaa, Puotila toteaa ja alkaa imitoida Helsingin pormestari Juhana Vartiaista.
Entä ohikulkijan kysymys. Puhutko venäjää?
Puotila kertoo opetelleensa kieltä vakoilukomedian rooliaan varten. Ja missäs muualla ääntämistä olisi harjoiteltu kuin kahvilassa venäjänkielentaitoisen ukkokerholaisen kanssa.
Juttua muokattu 27.6. Korjattu Helsingin pormestarin Juhana Vartiaisen etunimi.