Vegaanista ruokaa ei tehdä samoin kuin liharuokia. Ruonlaittoon liittyy neljä peruspilaria. HU vieraili kokkauskurssilla.
Tietääkö kukaan, mikä on umami? kysyy vegaanikokki Mari Lahdenperä.
Punavuoressa sijaitsevassa huoneessa nousee muutama käsi ylös. Tilassa on käynnissä vegaaniseen ruoanlaittoon keskittyvä kurssi.
– Eikö umami ole yksi perusmauista? yksi tietää.
– Liittyykö se jotenkin Japaniin? toinen arvelee.
Lahdenperä huikkaa molempien olevan oikeassa. Sitten hän lyö pöytään monelle uuden tiedon: umami on yksi vegaanisen kokkaamisen peruspilareista.
Vegaanista ruokaa pitää tehdä usein eri tavalla kuin liharuokia, sanoo ravitsemustieteilijä Charlotta Hyttinen.
Punavuoressa järjestettävä kurssi on Hyttisen perustaman Ruokailo-yrityksen toteuttama. Kokkaamisen erot ovat asia, johon kurssilla keskitytään. Se tulee monelle yllätyksenä.
– Lihan kokkaaminen perustuu ranskalaiseen keittiöön. Kun ruokaa tehdään muut raaka-aineet pääosassa, pitää ajatella esimerkiksi järjestystä ihan eri tavalla.
– Muuten ruoasta tulee helposti mautonta ja rakenne menee huonoksi. Usein ammattilaisetkin yrittävät tehdä kasvisruokaa samalla tavalla kuin liharuokia.
Anniina pyörittelee paistinpannua taidokkaasti. Hän osallistuu kurssille, koska haluaa lisätä kasvipohjaisen ruoan osuutta arjessa.
– Eettiset syyt, hän perustelee yksiselitteisesti.
Anniina sanoo, että esimerkiksi koulussa ei aikoinaan opetettu miten tehdä monipuolista kasvisruokaa. Tietoa joutuu hakemaan itse.
– Kasvisruokaan tulee sovellettua liharuokia varten opittuja oppeja.
Anniinan äiti Irmeli on puolestaan perehtynyt vegaaniseen ruokaan perheen nuoremman polven ansiosta.
– Kun on kasvissyöjiä perheessä, niin sitä aina raapii päätään, että mitä ruokaa laittaisin heille, hän kuvailee.
Vegaanisen ruoan valmistamisessa on Hyttisen mukaan neljä peruspilaria: umami, rakenne, maustaminen ja rasvan käyttäminen.
Umami tuo ruokaan makua. Se on kasvisoluissa sitoutuneena muihin yhdisteisiin, josta se irtoaa paremmin aistittavaan muotoon esimerkiksi paahtamalla.
Rakenteella Hyttinen tarkoittaa puolestaan sitä, ettei ruoka ole vetistä mössöä: esimerkiksi tofu on tärkeätä kuivata ennen paistamista.
– Maustaminen ei tarkoita, että kaikki maistuisi chililtä. Kasvisruoassa olisi fiksuinta laittaa mausteet siinä vaiheessa, kun öljy on pannulla.
Hyttinen kertoo, että lihassa on luontaisesti enemmän rasvaa kuin kasviksissa: tämän takia öljyä tulisi lisätä tavallista enemmän.
Ihana tuoksu tästä tulee, huudahtaa Leena Haveri.
Äidin innostus saa tyttären Laura Haverin nauramaan. He ovat kurssilla hakemassa inspiraatiota ja reseptejä yhteiseen kokkailuun.
– Teemme yhdessä piknikjuttuja, juhlallisempia aterioita ja ihan vain sunnuntailounaita, Laura kuvailee.
Laura hakee kurssilta myös uusia reseptejä arkeen. Hän on ollut vegaani vuodesta 2014.
– On tottunut samoihin resepteihin. Netissä niitä on valtava määrä, eikä osaa sanoa, mitä kannattaa kokeilla.
Onko vegaaninen ruoka arkipäiväistymässä? Kurssilta herää tällainen mielikuva.
Totuus on kuitenkin toinen. Lihan- ja maidonkulutus ei ole vähentynyt merkittävästi viime vuosina.
Hyttinen uskoo tilanteen muuttuvan: kysyntä näkyy jo markettien vegehyllyillä. Hän arvioi, että ihmiset voisivat innostua vegaanisesta ruoasta, jos oppisivat tuntemaan sitä mahdollisuuksien ja makujen kautta.
– Sitä oivaltaa, että mitä kaikkea voi tehdä ja kuinka monipuolisesti ruokaa voi valmistaa.