Järjestöillä ja kahdella huumeista irti päässeellä naisella on selvät kannat tilanteen parantamiseksi.
Poliisi järjesti kevään lopulla Kalliossa tehovalvonnan huumekaupan ehkäisemiseksi. Huumeiden kauppaaminen ja järjestyshäiriöt saatiin kuriin, mutta pidempiaikaisia vaikutuksia tuskin saavutettiin.
Näin arvioivat järjestöt ja myös poliisi itse.
– Kallion alue on rauhoittunut valvonnan ajaksi, mutta se onko ollut järkevää paikkaa, mihin poistua, on toinen asia, sanoo A-klinikkasäätiön kohtaavan työn päällikkö Annuska Dal Maso.
Tehovalvonta on hänen mukaan aiheuttanut myös sen, että huumeita käyttäviä ihmisiä on ollut haastavampaa tavoittaa. Heille ole pystytty tarjoamaan apua.
– Kyse on rakenteista. Oikeita palveluita ei ole tarpeeksi. Ei kukaan halua huvikseen hengata kadulla ostamassa tai myymässä huumeita.
Tehovalvonnan tavoitteena oli parantaa turvallisuutta sekä puuttua huumausaineiden kaupasta ja käytöstä aiheutuviin rikoksiin ja häiriöihin, kerrotaan poliisista.
Valvonnalla tilanne saatiin hetkellisesti rauhoitettua. Komisario Katja Nissinen sanoo, että tarvetta on pitkäaikaisille ratkaisuille. Poliisi alleviivaa yhteistyön merkitystä eri toimijoiden kanssa, jotta niitä löydetään.
– Jos poliisi sanoo ihmisille, että menkää pois Vaasanpuistikosta, niin ei heillä ole järkevää paikkaa, mihin mennä. Esimerkiksi Symppiksen kaltaiselle toiminnalle on selkeää tarvetta, Nissinen sanoo.
Paulalla, 30, ja Jennalla, 38, on selvät kannat tilanteen parantamiseksi pitkällä tähtäimellä. Molemmat naiset ovat käyttäneet ennen huumeita ja ovat päässeet niistä eroon.
Paikka vain siirtyy.
Huumeidenkäyttö oli kummankin tapauksessa alkanut nuorena. Vanhemmat käyttivät päihteitä ja elämään liittyi turvattomuutta.
– Tehovalvonta aiheuttaa ainoastaan sen, että aineita haetaan muualta. Paikka vain siirtyy, Paula sanoo.
Yksi selkeä keino olisi lisätä Symppiksen kaltaisten päivätoimintakeskusten määrää. Tällöin ihmisillä olisi paikkoja, mihin mennä.
– Sain itse Symppiksestä avun. Sinne pystyi menemään ilman huolta rangaistuksista. Eikä siellä sanottu, että mitä pitää tehdä, vaan siellä autettiin hoitamaan asioita. Sen kautta pääsin hoitoon, Paula kertoo.
Apua hakiessa sitä tulisi saada mahdollisimman nopeasti. Katkaisuhoitoon pääsyssä voi kestää liian kauan.
– Juuri sillä hetkellä voi olla valmis lähtemään, mutta sitten joutuukin odottamaan kolme viikkoa, Jenna kuvailee ja lisää, että hoitojaksojen tulisi myös kestää kauemmin.
Kaksikko neuvoo Helsinkiä vähintäänkin pilotoimaan käyttöhuoneita. Se lisäisi turvallisuutta.
– Se poistaisi esimerkiksi vihreiden vessojen ongelman, Paula sanoo.
Tällä naiset viittaavat siihen, että ihmiset käyttävät huumeita julkisissa vessoissa.
Lopulta vain henkilö itse voi päättää lopettamisesta, kaksikko sanoo. Kun päätös on tehty, voi kuitenkin auttaa.
Järjestöt ovat samoilla linjoilla Paulan ja Jennan kanssa.
Stop Huumeille ry:n toimipisteenjohtaja Mirva Suutarinen alleviivaa kolmea asiaa: hoitoon pääsy nopeammaksi, hoitojaksot pidemmiksi ja käyttöhuoneiden käyttöön ottaminen.
Suutarinen puhuu pidempikestoisten ja lääkkeettömien yhteisöhoitojen puolesta. Niissä ihmiset pääsisivät opettelemaan päihteetöntä elämää.
– He saisivat päihteettömyytensä tukevalle pohjalle ja ehtisivät järjestää elämäänsä niin, että hoidon jälkeen ei jäisi tyhjän päälle. Oleellista olisi, että kaikilla olisi asunto, jatkohoitosuunnitelma ja mielekästä tekemistä sekä tukea arkeen.
Myös A-klinikkasäätiön Annuska Dal Maso korostaa, että usein ongelmana on palveluista tippuminen esimerkiksi katkaisuhoidon jälkeen. Hän lisää, että ihmisiä tulisi kohdella ihmisinä.
– Osalla on niin huonoja kokemuksia siitä, miten heitä on kohdeltu, etteivät he lähde hakemaan apua.
Paulan ja Jennan nimet on muutettu.