Eläkkeelle jäänyt Jukka Puotila, 66, kuuluu kahvilan ukkokerhoon, jossa puhutaan "oikeista asioista" – suosikkinäyttelijä imitoi myös Helsingin pormestaria

Onnittelut roolista Pysäyttäkää Nyqvist -sarjassa. Puhutko venäjää? torikahvilan ohi Tapiolassa kulkeva mies huikkaa Jukka Puotilalle, 66.

Televisiosta tuttu näyttelijä kuuluu torikahvilan vakiokalustoon, miesvaltaiseen porukkaan, joka kokoontuu kahvilassa päivittäin.

Puotila on ollut osa tätä ”varttuneiden miesten kerhoa” vuodesta 2014. Käyntitahti tiivistyi hänen jäätyään eläkkeelle Suomen Kansallisteatterista muutama vuosi myöhemmin.

– Täältä on lähtenyt täysiä ystävyyksiä. Ei elämä ole valmis ystävyyksien suhteen, vaikka olisi jo jäänyt eläkkeelle, Puotila iloitsee.

Ryhmä muodostui spontaanisti, kun Tapiolan kulttuurimaisemassa kahvitelleet ”elämänkokemusasiantuntijat” tulivat toisilleen tärkeiksi ja rupesivat hakeutumaan toistensa seuraan yhä useammin.

Kahvikupin ääressä puhutaan niin rakkaudesta kuin sodasta ja kaikesta siltä väliltä, Puotila kertoo. Ja oikeista asioista pystytään puhumaan ”ilman nousuhumalan kierrettä”.

– Jutut oli nuorena ihan toisenlaisia. Silloin ei voinut ajatella, että mitä sitten, kun lapset lähtevät kotoa ja jäädään kahdestaan. Tämä helpottaa kotipaineitakin, Puotila virnistää.

Talvisin kokontumispaikaksi vaihtuu Cafe Tarina.

Tässä iässä et katso kesiä löntteinä, että onpas näitä.

– Tässä porukassa kenenkään ei tarvitse kilpailla tai todistella mitään.

Torikahvilasta avautuu se vanha Tapiola, jota Puotila kertoo suorastaan ihailevansa.

Puotilan lapsuudenperhe muutti Helsingistä Tapiolan Otsonkallioon vuonna 1957. Muutamaa vuotta myöhemmin asetuttiin Westendiin.

– Nuorena oli jopa vaikea käsittää, että Espoo on muutakin kuin Tapiola. Jollain tavalla Tapiola on iso asia. Mä ihailen mun vanhaa Tapiolaa.

Isoja fiiliksiä synnyttää myös alkanut kesä ja valoisat kesäyöt.

Puotila kertoo tykänneensä kesäöistä aina. Viime vuosina kesään on tullut haikeuden sävyjä.

– Tässä iässä et katso kesiä löntteinä, että onpas näitä. Sitä miettii, että kuinkakohan paljon sellaisia kesiä on, että ne voi elää täysillä.

Samalla paineet kesästä nauttimiseen ovat kasvaneet.

– Kesäöihin liittyy muistoja, miten silloin on temmelletty. Kesäyön kauneus ei silloin ollut se juttu. Nyt tämä on muuttunut toisenlaiseksi. Valoisat kesäyöt ovat saamarin hienoja, Jukka Puotila sanoo.

Myös suhde työhön on saanut syvempää merkitystä.

– Viihdyttämisen tehtävä voi tuntua pikkuisen köykäiseltä, muttei se ole. On arvokasta, että ihminen pystyisi unohtamaan arjen ja eläytymään esitykseen, nauramaan ja saamaan infoakin sen tunnin kahden ajan, mitä tilanne kestää. Ennen oma esiintymisen tarve on ollut suuri, mutta nyt miellän tehtävän suhteessa yleisöön.

– Välillä tulee nauratettua täälläkin (kahvilassa) porukkaa, Puotila kertoo ja alkaa imitoida Helsingin pormestari Juhana Vartiaista.

Entä se ohikulkijan kysymys. Puhutko venäjää? Puotila kertoo opetelleensa kieltä vakoilukomedian rooliaan varten. Ja missä muualla ääntämistä olisi harjoiteltu kuin kahvilassa venäjänkielentaitoisen ukkokerholaisen kanssa.

Syksyllä suosikkinäyttelijä tulee valkokankaille elokuvissa Kontio & Parmas ja Häät ennen hautajaisia.

Kansallisteatterin syksyn 150-vuotisjuhlanäytelmässä Ensimmäinen tasavalta Jukka Puotila näyttelee marsalkka Mannerheimia.