Keväisin katukuvaan ja maanteille ilmestyvät pyöräilijät ovat jokavuotinen keskustelunaihe.
Miksi osa pyöräilijöistä ajaa autotiellä, vaikka autotien vieressä menee tyhjä pyörätie? Miksi teillä näkee pyöräilijöitä ajamassa rinnakkain isoissa porukoissa? Entä miksi niin kutsutut trikoo-ohjukset ja oman elämänsä lance armstrongit pujottelevat mummot ja koiranulkoiluttajat kumoon kevyen liikenteen väylillä?
Järvenpääläinen Beni Kauhanen kertoo vastauksia pyöräilijöitä koskeviin kysymyksiin, jotka askarruttavat monia tielläliikkujia.
Kauhanen on pyöräilyseura Järvenpään Pyöräilijät ry:n hallituksen varapuheenjohtaja ja kokenut pyöräilijä.
– Olen pyöräillyt läpi elämäni ja kilpaa olen ajanut viimeiset 10 vuotta. Kilometrejä pyörän selässä kertyy vuosittain yli 12 000. Viimeisen 10 vuoden aikana pyöräilykilometrejä on karttunut yhteensä yli 100 000, Kauhanen sanoo.
Aluksi on tarkennettava terminologiaa. Tieliikennelaki tai Kielitoimiston sanakirja eivät tunne autotie-termiä. Oikea termi on ajorata: ajoradalla ajaa autojen lisäksi paljon muitakin kulkuneuvoja.
Kevyen liikenteen väylä on puolestaan kattotermi, jolla viitataan useimmiten yhdistettyihin pyöräteihin ja jalkakäytäviin.
Liikenne on tunteita herättävä keskustelunaihe, joka koskettaa lähes jokaista. Etenkin harrastepyöräilijät saavat monet näkemään punaista.
Mikä harrastepyöräilijöissä ärsyttää autoilijoita ja muita tielläliikkujia?
– Kun autoilija näkee joukon pyöräilijöitä ajamassa maantiellä, vaikka vieressä menee isolla rahalla rakennettu pyörätie, herää monelle ajatus, että pyöräilijät tekevät väärin ja rikkovat lakia.
– Erityisesti autoilijoita tuntuu ärsyttävän se, kun pyöräilijät ajavat ajoradalla rinnakkain eivätkä jonossa. Luulen, että nämä ovat suurimmat syyt autoilijoiden ärsyyntymiseen, Kauhanen sanoo.
Syy rinnakkain parijonossa ajamiseen on Kauhasen mukaan turvallisuus. Rinnakkain ajettaessa pyöräilijäjoukko on pituudeltaan lyhyempi, jolloin ohitus käy nopeammin ja turvallisemmin.
– Tätä ei ehkä moni autoilija tiedä. Luullaan, että pyöräilijät ajavat rinnakkain huvikseen ja tukkiakseen tien autoilta.
Poliisi muistuttaa, että ettei rinnakkain ajaminen ole yleensä sallittua.
– Rinnakkain ajaminen polkupyörällä on kielletty, lukuunottamatta pyöräkatua, jossa rinnakkain ajaminen on sallittua. Tieliikennelaki ei salli rinnakkain ajamista yhdelläkään ajoneuvolla. Kielto koskee niin autoja kuin polkupyöriäkin, Poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Kallio täsmensi Twitterissä.
Järvenpään Pyöräilijöiden käytäntönä on, että porukan perällä ajaa niin kutsuttu luukkuvahti, joka näyttää takana ajavalle autoilijalle merkin, kun ohittaminen on turvallista. Tarvittaessa pyöräilijät siirtyvät yhteen jonoon tai pysähtyvät, jos taakse on kertynyt jonoa.
Pyöräilijät käyttävät Kauhasen mukaan yhä useammin takatutkaa, joka varoittaa takaa lähestyvistä autoista. Tutkalle on tarvetta, sillä ohitustilanteet ovat Kauhasen mukaan usein vaarallisia.
– Pyöräilijän kannalta vaarallisimpia tilanteita ovat ne, joissa auto lähtee ohittamaan pyöräilijöitä, ja vastaan tuleekin toinen auto. Niissä tilanteissa ohittamaan lähtenyt auto väistää oikealle, oli tien laidassa pyöräilijöitä tai ei. Vaara korostuu etenkin mutkaisilla teillä.
Kauhasen mukaan pyöräilijöiden vastuulla on edesauttaa, että autot pääsevät sujuvasti ohi. Autoilijoiden vastuulla puolestaan on odottaa, kunnes ohittaminen on turvallista. Liian läheltä ohittaminen on Kauhasen mukaan “todella tavallista”.
Autoilija ei pysähtynyt, vaikka hän takuuvarmasti huomasi törmänneensä pyöräilijään.
– Esimerkiksi Espanjassa autoilijat ajavat toisinaan kilometrikaupalla pyöräilijöiden perässä, jos turvallista ohituspaikkaa ei ole. Espanjassa liikennevirrat ovat paljon Suomea suurempia, mutta pyöräilijöiden kunnioitus on silti paremmalla tasolla kuin täällä.
– Suomessa osa menettää hermonsa jo siitä, jos matka hidastuu muutamalla sekunnilla. Sitten mennään ohi niin, että sivupeili hipoo kylkeä. Vähän ajan päästä autoilija ja pyöräilijät odottavat samoissa liikennevaloissa.
– Jos auto osuu pyöräilijään, ovat seuraukset aina vakavia, Kauhanen sanoo.
Jos autoilija ohittaa pyöräilijän liian läheltä, saattaa pyöräilijä menettää pyöränsä hallinnan ja suistua tieltä auton aiheuttaman ilmavirran takia.
Ohittavan autoilijan voi olla vaikea hahmottaa, että pyöräilijät etenevät ajoittain lujaa vauhtia. Ryhmäajossa vauhti voi kasvaa 50 kilometriin tunnissa tasaisellakin tiellä. Alamäissä vauhti voi kasvaa jopa yli 70 kilometrin tuntivauhtiin.
– Autoilijoille voi tulla yllätyksenä, ettei porukasta pääsekään ohi niin vikkelästi.
Kauhasen mukaan sopiva ohitusetäisyys pyöräilijään on vähintään 1,5 metriä. Osa autoilijoista haluaa kuitenkin “kouluttaa” pyöräilijöitä ohittamalla vaarallisen läheltä.
– On poliisien tehtävä oikaista, jos joku rikkoo sääntöjä. Mikään ei puolusta sitä, jos pyöräilijä käyttäytyy idioottimaisesti, mutta kouluttaminen tai hengenvaaran aiheuttaminen ei voi missään tilanteessa olla vastaus siihen.
– Kun itse ajan autoa ja näen pyöräilijän, siirryn kokonaan toiselle kaistalle ohittamaan, jos tiellä ei ole sulkuviivaa.
Kauhasen mukaan läheltä ohittamisen lisäksi tavallista on, että autoilijat ruiskuttavat ohittaessaan tuulilasinpesunestettä pyöräilijöiden silmille tai tööttäilevät mielenosoituksellisesti.
Viimeisen noin 10 vuoden ajan pyöräilijöitä on kuollut tieliikenteessä noin 20–30 vuosittain. Loukkaantumisia pyöräilijöille sattuu joka vuosi noin 500–800, joista vakavia on vuosittain noin 50–60, selviää Liikenneturvan tilastoista.
Onnettomuuksilta ei ole vältytty myöskään Järvenpään Pyöräilijöissä.
– Pahin yksittäinen onnettomuus sattui, kun eräs autoilija kiilasi seurakaverini ojaan. Kaveri ei onneksi loukkaantunut pahasti. Autoilija ei pysähtynyt, vaikka hän takuuvarmasti huomasi törmänneensä pyöräilijään.
– Tapauksen jälkeen kaverini hankki pyöräänsä kamerat eteen ja taakse.
Otetaan askel taaksepäin. Miksi pyöräilijät ylipäätään ajavat ajoradalla, jos vieressä menee pyörätie?
Syy tähänkin on Kauhasen mukaan turvallisuus. Vaikka ajoratojen huonosta kunnosta on puhuttu pitkään, ovat pyörätiet Kauhasen mukaan keskimäärin ajoratojakin huonommassa kunnossa.
– Pyöräteiden huono kunto ja kapeus tekee niillä ajamisesta kapearenkaisilla pyörillä vaarallista, etenkin ryhmässä.
Porukkalenkeillä voi olla mukana jopa kymmeniä pyöräilijöitä. Kauhasen mukaan näin isojen ryhmien ei ole turvallista ajaa kevyen liikenteen väylillä, sillä kapeilla väylillä tulee ahdasta ja nopeuserot kasvavat helposti suuriksi.
Sitten mennään ohi niin, että sivupeili hipoo kylkeä.
– Välillä tuntuu, että me pyöräilijät olemme aina väärässä paikassa ja että missään ei saisi ajaa, Kauhanen naurahtaa.
– Pyöräilijöiden tulee tietysti aina sovittaa ajonopeus sellaiseksi, ettei jalankulkijoiden ja muiden turvallisuus vaarannu. En lähtisi puolustamaan ketään pyöräilijää, joka ohittaa kävelijän 40 kilometrin tuntinopeudella. Tällaisia nopeuseroja ei pitäisi olla yhteisillä väylillä, Kauhanen lisää.
Kauhasen mielestä pyöräilijöille pitäisi rakentaa enemmän muusta liikenteestä erotettuja yksisuuntaisia väyliä, kuten muun muassa Oulussa on tehty.
Järvenpään Pyöräilijät pyrkii suosimaan hiljaisia teitä porukkalenkeillään.
– Harvoin ajamme esimerkiksi Vanhaa Lahdentietä. Emme halua ärsyttää autoilijoita.
Vuonna 2020 uudistetun tieliikennelain mukaan pyörätiet ovat lähtökohtaisesti yksisuuntaisia. Lain mukaan polkupyörällä saa ajaa ajoradalla, jos kaksisuuntainen pyörätie on kulkusuuntaan nähden tien vasemmalla puolella ja ajoradan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa.
Lain mukaan pyörällä saa ajaa ajoradalla myös silloin, kun erityiset olosuhteet sitä vaativat ja siitä ei aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa. Liikenneturvan mukaan esimerkiksi huonosti hoidettu pyöräväylä voi oikeuttaa ajoradalla ajamiseen polkupyörällä.
– Näitä [lainkohtia] ei moni autoilija taida tuntea.
– Ajan itse käytännössä aina pyörätiellä, jos sellainen ajoradan vierestä löytyy. Jos pyörätien kunto on vaarallisen huono, siirryn ajoradalle, Kauhanen sanoo.
Kauhasen mielestä lakipykälien tuijottamisen sijaan tärkeämpää on, että kaikki tienkäyttäjät ottaisivat toisensa huomioon ja kunnioittaisivat toisiaan. Hänen mukaansa liikennekulttuuri on yleisesti ottaen koventunut vuosien mittaan.
– Kaikenlainen moikkailu ja kiittäminen on vähentynyt aika paljon.
Pyöräilijöiltä ja autoilijoilta Kauhanen toivoo yhteispeliä ja malttia toisiaan kohtaan.
– Valtaosa pyöräilijöistä ajaa myös autoa, ja valtaosa autoilijoista ajaa myös pyörällä. Suurin osa pyöräilijöistä ja autoilijoista on fiksua sakkia, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään. Pieni porukka, joka ei välitä säännöistä, pilaa kaikkien maineen. Vastuu turvallisesta liikenteestä on meillä kaikilla.
Lopuksi Kauhanen lähettää terveiset autoilijoille.
– Pyöräily on kokonaisvaltaisesti terveyttä edistävä harrastus, jolla on mittavat kansantaloudelliset hyödyt. Pyörällä liikkuminen on paitsi ekologista ja edullista, myös oikeasti hemmetin kivaa.
– Toivotan kaikki autoilijat lämpimästi tervetulleiksi Järvenpään Pyöräilijöiden yhteislenkeille kokemaan yhdessä pyöräilyn hauskuuden. Kun kohtaisimme kasvotusten, saisimme monta ongelmaa korjattua, Kauhanen sanoo.
12 000
Näin monta kilometriä kilpapyöräilijä Beni Kauhaselle kertyy vuosittain.
50
Pyöräilijöiden vauhti voi kasvaa tasaisella tiellä jopa 50 kilometriin tunnissa.
Juttu on julkaistu alunperin Keski-Uusimaassa.
Juttua muokattu 18.7. klo 18.05: Lisätty Poliisihallituksen poliisitarkastajan kommentti rinnakkain ajamisen laillisuudesta.