Helsinkiläisen saaren ravintola on pysynyt pienoisena salaisuutena – tarjolla harvinaiseksi käyneitä annoksia: "Paikan klassikkoja"
2
Henrik Borgströmin polkua pitkin pääsee Laajasalosta kävelysiltaa pitkin Pyysaareen. Sakari Nupponen
Katso isompi kuvaPalma de Pyyn terassilta avautuu maisema Kulosaareen ja Herttoniemenrantaan. Sakari Nupponen
Pyysaaren ravintola on hyvin säilynyt olympiamuisto. Yksi juomista muistuttaa yhä alkoholipolitiikan koukeroista.
Sakari Nupponen
| Päivitetty
Kaikkihan Helsingissä tietävät Palacen ja Vaakunan, ainakin nimeltä. Olympiavuoden 1952 parhaiten säilynyt makumuisto – kaikille aisteille – on kuitenkin pienoinen salaisuus. Se löytyy Laajasalon, Kulosaaren ja Herttoniemenrannan väliseltä Tullisaarenselältä.
Katuosoite, jolla paikalle voi suunnistaa, on Henrik Borgströmin polku 3. Lähin bussipysäkki Kaitalahdessa on liki kilometrin päässä. Parkkipaikka löytyy lähempää Tuurholmantieltä. Veneellä pääsee toki laituriin.
Helsingin Työväen Pursiseuran ravintola – myös Palma de Pyynä tunnettu – sai anniskeluoikeudet vuonna 1952 ja on siitä asti palvelut asiakkaita kesäisin.
Ruokalistan runko on kuin suoraan 70 vuoden takaa. Sillivoileivällä lähdetään. Saatavana on harvinaiseksi käyneitä lämpimiä voileipiä, kuten kappeli- ja oopperaleivät. Kalleimmat annokset ovat grillipihvi ja sipulipihvi. Toki saa myös ajanmukaista tofua, salaatteja ja lasten annoksia.
Viime sunnuntaina ravintolassa asioinut Kristian Arala tilasi metsästäjänleikkeen ja lehtipihvin Senni Hyväriseltä ja Inari Iittiläiseltä, joilla piti kiirettä. Terassi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä.
– Kyllä, nimenomaan paikan klassikkoja, Arala tuumasi valinnastaan.
Helsingin Työväen Pursiseuran ravintola eli ”Palma de Pyy” on säilyttänyt olympiahengen 70 vuotta. Sakari Nupponen
Juomalistalla ponnahtaa esiin hyvä valikoima alkoholittomia oluita ja muita panimojuomia. Harva ruokapaikka tarjoaa tällaisia. Tästä saa kiittää ravintolan käyttämää juomatukkua.
Pyysaari sai 1952 anniskeluoikeudet, mutta vielä radikaalimpaa oli tuohon aikaan baarien – siis baaritiskien ja baarijakkaroiden – salliminen ravintoloissa.
Alkoholipolitiikka oli kieltolain (1919-32) jälkeiset 20 vuotta pitänyt baaritiskejä synninpesinä, joissa asiakkaat notkuvat ja näkevät kuinka juomat sekoitetaan. Eihän se käynyt laatuun. Juomasekoitukset piti kisoihin asti ravistaa ja rakentaa viinikassoilla heiluriovien takana.
Inari Iittiläinen tarjoili lautasannoksina ruokaa koko perheen makuun. Sakari Nupponen
Mutta miten selviävät ravintolat kaikkien kisaturistien ryntäyksestä? Tähän ei alkoholiviranomaisella ollut luottoa. Siksi Alko tilasi alihankkihankkijaltaan Hartwallilta kaksi valmista pitkää juomaa: Gin long drinkin ja Brandy long drinkin.
Kansainvälistä yleisöryntäystä ei tullut, mutta lonkero jäi. Brandy lakkasi maistumasta 1970-luvun lopulla, kun se oli Alkossa 5 penniä kalliimpaa kuin Gin. Tuotantoon Brandy palasi ”harmaan” rinnalle pari vuotta sitten.
1980-luvulla Alko vaihtoi alihankkijakseen ensin Mallasjuoman ja sitten Sinebrychoffin. Kun alkoholipolitiikka EU-jäsenyyden myötä vapautui, Hartwall sai taas pitää originaalin lonkeron tuotepaletissaan. Se löytyy myös Pyysaaresta.