Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Keltaista Pörssiä lukeneen Lassen Pontiacista paljastui tuhti Amerikan-lisä – "Kyljissä oli 11 senttiä pakkelia ja 7 eri maalikerrosta"

Firebirdistä on rakentunut vuosien saatossa tribuutti arvostetulle Trans Amille.

Seinäjokelaisen Lasse Inkerin viehätys jenkkiautoja ja -moottoripyöriä kohtaan oli näkynyt muun muassa monina Harley Davidson -moottoripyörinä. Sitten häntä alkoi kiinnostaa auton hankkiminen.

– Ajattelin, että olisi mukava, kun omistaisi jonkun jenkkiauton. 2000-luvun alussahan luettiin vielä Keltaista Pörssiä ja selattiin V8-Magasinen ilmoituksia. Närpiöstä löytyi houkutteleva Pontiac Firebird, jonka sitten ostin. Vuosi oli 2001, Lasse Inkeri selvittää.

Auto näytti päällisin puolin hyvältä. Kun Inkeri alkoi laittaa sitä katsastuskuntoon, paljastui todellisuus.

– Auton sisällä oli valot ja itse olin auton alla. Ylläni näkyi kuin tähtitaivas. Pohja oli täynnä pieniä reikiä. Peräkopissakin oli sellaisia jälkiä näkyvissä, että ehkä siellä oli räjähtänyt akku ja akkuhappoa oli päässyt valumaan ympäriinsä. Silloin tajusin, että autoon täytyy tehdä isompi investointi.

Autovalmistaja Ford lanseerasi 1960-luvun alussa niin sanotun pony car -autoluokan Mustangillaan. Luokalle oli tyypillistä pitkäkeulaiset autot, joissa oli lyhyt takakontti ja avoin maski. Autot olivat lisäksi edullisia, amerikkalaisittain pienikokoisia ja urheilullisia sekä suorituskykyisiä. Muut automerkit vastasivat haasteeseen omilla malleillaan. Pontiac alkoi valmistaa Firebird-mallia, josta tehtiin Trans Am -nimellä sporttisemmin varusteltua versiota.

Auton sisällä oli valot ja itse olin auton alla. Ylläni näkyi kuin tähtitaivas. Pohja oli täynnä pieniä reikiä.

– Ensimmäisen sukupolven Trans Ameja tehtiin aika vähän. Olen rakentanut tästä omasta autostani Trans Amin kloonia eli tribuuttia, niin kuin Amerikassa sanotaan. Autossa on esimerkiksi Trans Amin konepelti, etu- ja takaspoileri, ilmaottoaukot kyljessä, sekä paremmat jarrut, Lasse Inkeri luettelee.

Auto oli tullut Suomeen vuonna 1999. Sitä oli entisöity Amerikassa maan tavalla.

– Kyljissä oli paikoin 11 senttiä pakkelia ja näkyvillä 7 eri maalikerrosta. Jenkeissä oli tapana maalata uusi kerros vanhan päälle.

Lasse Inkeri on hionut auton puhtaaksi. Tällä hetkellä siinä on päällä musta pohjamaali. Varastoon on hankittuna metallihohtosininen maali, jolla auto on tarkoitus jossain vaiheessa maalata.

– Aika näyttää, tuleeko sitä maalattua. Autoon on ostettuna paljon osia, mutta olen halunnut tehdä projektia pikku hiljaa.

Moottorin Lasse Inkeri osti autoon Lapualta. Se on 6,6 -litrainen V8, niin kuin ensimmäisen sukupolven Trans Ameissa on ollutkin. Moottorista irtoaa Inkerin muistin mukaan 200 hevosvoimaa. Th-350 automaattivaihdelaatikko on kolmiportainen.

– Moottorin oli eräs autoinsinööri tehnyt insinöörityönään kiihdytysajoihin.

Koneosastoa Lasse Inkeri ei ole halunnut viritellä millään tavalla.

– Tykkään, että tärkeintä on ajomukavuus. Autolla pitää pystyä lähtemään milloin tahansa liikenteeseen ja vaikka vähän pidemmällekin matkalle. Kyllähän tämä sellainen projekti on, että laittaminen ei lopu ikinä, Lasse Inkeri naurahtaa hyväntuulisena.