Väkivaltariskiarvion toimivuutta tutkinut työryhmä ehdottaa, että arvio tehtäisiin jo vankeuden alussa.
Elinkautisvankien riskiä syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen arvioidaan ennen mahdollista vapauttamista. Tämä riskiarvio on kuitenkin tuoreen tutkimuksen mukaan hyvin sattumanvarainen ja ongelmallinen.
Käytännön hyödyllisyyttä tarkasteltiin, koska hallitusohjelmaan on kirjattu, että vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapautumisen edellytyksiä arvioidaan perusteellisesti.
Elinkautisvangin vapauttamisesta päättää Helsingin hovioikeus sen jälkeen kun vanki on hakenut vapauttamista. Hovioikeus käyttää päätöksensä pohjana Rikosseuraamuslaitoksen lausuntoa. Lausunnon ohessa on arvio vapauttamisen edellytyksistä ja vangin riskistä syyllistyä jälleen väkivaltarikokseen. Riskiä arvioi Vankiterveydenhuollon yksikkö.
Rikoslaissa ei määritetä, mikä väkivaltarikosarvion merkitys on, kun vangin vapauttamisesta päätetään. Se toimii siis tällä hetkellä ennen muuta tausta-aineistona.
– On ongelmallista, että laki ei kerro, mikä arvion painoarvo on, rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori Tarja Koskela Itä-Suomen yliopistosta sanoo.
On ongelmallista, että laki ei kerro, mikä arvion painoarvo on.
Tarja Koskela
Väkivaltariskiarvio otettiin käyttöön vuonna 2011. Tuolloin hallituksen esityksessä todettiin muun muassa, että tarkoitus on yhtenäistää vapautusmenettelyä ja tehostaa vapauteen valmistautumista.
Itä-Suomen yliopiston, Vanhan Vaasan sairaalan ja Rikosseuraamuslaitoksen asiantuntijoista koostuva ryhmä ehdottaa, että riskiarviointi jätettäisiin ainakin nykyisessä muodossaan pois käytöstä, kun vangin vapauttamisesta päätetään.
– Olisi parempi, että riskiarvio tehtäisiin jo, kun henkilö tulee vankilaan. Silloin mahdolliseen riskiin pystyttäisiin aiempaa paremmin vaikuttamaan jo pitkänä vankeusaikana, Koskela sanoo.
Elinkautisvangit tekevät vankilasta päästyään rikoksia huomattavasti harvemmin kuin muut vangit. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että vapautuessaan elinkautisvangit ovat keskimäärin vanhempia kuin muut vapautuvat vangit.
Useimmiten vangilla katsotaan arvion mukaan olevan keskisuuri tai korkea riski uusia väkivaltarikos.
Väkivaltariskiarviossa katsotaan tulevaisuuteen mutta ei tarkasti mitään tiettyä ajanjaksoa. Jos vanki jatkaa rikollista elämää vapauduttuaan, hän tekee rikoksen usein pian vapautumisen jälkeen.
– Jos hovioikeus päättää, ettei vankia vapauteta, riskiarviota voidaan hyödyntää vankilassa, Koskela kertoo.
Korkea riskiarviokaan ei ole este vapauteen pääsylle. Vapauden puolesta puhuvat muun muassa hyvä käytös vankeusaikana, päihteettömyys ja tiedossa oleva työpaikka.
Ihmisten käyttäytymisen ennakointi on hankalaa: kansainvälisten tutkimusten mukaan jopa neljäsosa väkivaltariskiarvioista osoittautuu vääriksi. Käytännössä henkilö arvioidaan usein vaarallisemmaksi kuin hän todellisuudessa on.
– Riskiarvioiden tekijöillä on erilaisia koulutuksia, ja menetelmiä on useampia. Suomessa käytettyjä menetelmiä ei ole tehty meidän olosuhteisiimme, joten ne eivät välttämättä sovi yhteiskuntaamme. Lisäksi riskiarviointikoulutusta on harvoin tarjolla, Koskela sanoo.
Jos väkivaltariskiä arvioidaan tulevaisuudessakin ennen mahdollista vapautumista, tekijöille tarvitaan Koskelan mukaan lisää koulutusta. Lisäksi olisi syytä selvittää tarkemmin, miten nykyiset arviointimenetelmät sopivat suomalaiseen yhteiskuntaan.
185
Tämän vuoden alussa Suomessa oli 185 elinkautisvankia.