Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Helsingin 23 kilometrin pituinen rantareitti hurmaa – toimittaja testasi kaupunkipyörällä, mutta ajoi harhaan kuudesti

Itäinen rantareitti sai opasteet. Reitin varrella on paljon nähtävää.

Toimittaja ilman suuntavaistoa, kaupunkipyörä ja itäinen rantareitti. Kohta selviäisi, miten nämä kolme sopivat yhteen.

23 kilometrin pituinen itäinen rantareitti kulkee Kalasatamasta Uutelaan, ja sille asennettiin viime syksynä opasteet. Nyt aion testata, miten ne toimivat. Samalla kokeilen, kuinka kaupunkipyörillä pärjää matkasta.

Olen eksynyt elämäni aikana niin metsään, baariin kuin kauppakeskukseenkin. Jos pystyn polkemaan reitin ilman suuria ongelmia, siihen pystyy kuka vain.

Kaupunkipyörillä saa ajaa puolestaan puoli tuntia. Sitten ne tulee palauttaa asemalle. Jokaiselta yli menevältä puolituntiselta joutuu pulittamaan lisämaksun – jotka haluan välttää.

Aina, kun näkee yhden opasteen, niin pitäisi melkein jo pian nähdä seuraavakin, huudahtaa opasteet suunnitelleen WSP Finlandin projektipäällikkö Ari Kujala.

Poljemme Kujalan ja hänen kollegansa Ilari Jounilan kanssa Mustikkamaalla. He ovat päivittämässä opasteita.

Monissa tolpissa vilisee pastellin oranssin värisiä suuntamerkkejä. Reitillä on myös tienviittoja ja infotauluja.

Tavoitteena on kutsua ihmisiä nauttimaan rannoista. Kantakaupunkiin on opastettu jo oma reittinsä. Seuraavaksi on vuorossa Seurasaarenselkä ja sen jälkeen Lauttasaari, Vanhankaupunginlahti sekä Laajasalo.

– Monet eivät ole ehkä tienneet, että rantoja pitkin voi kulkea pitkiä matkoja, Kujala pohtii.

Mustikkamaan päädyssä tiet erkanevat. Miehet jäävät siistimään ja päivittämään infotaulua. Hyvästelen kaksikon, mutta lähden polkemaan väärään suuntaan. Palatessani Jounila huutaa perääni vinkin:

– Rannan vierellähän se reitti kulkee.

Herttoniemessä ajan taas harhaan. Olisi pitänyt kääntyä oikealle: yksi opaste on jäänyt risteyksessä puskan taakse. Sen huomaa vasta, kun on kääntynyt takaisin.

Herttoniemenrannalla Aino ja Sirpa ulkoiluttavat koiria. Opasteet ovat kaksikon mukaan hyvä ajatus, mutta hurjastelevat pyöräilijät saisivat ajaa varovaisemmin. Ja ilmoittaa itsestään kellolla.

– Me koiranulkoiluttajat olemme vähän pulassa, Aino sanoo.

– Jos koira menee flexissä juuri pyörän ohittaessa tien yli, niin tulee tapaturma, Sirpa sanoo.

Jatkan matkaa ja hidastan heti vauhtia. Eihän minulla ole kiire. Mutta sitten tajuan, että hiukan onkin: puolituntiseni kaupunkipyörällä on täyttymässä.

Jo Herttoniemessä pääsen ajamaan puiden keskelle. Reitti kulkee myös asuinalueiden läpi. Meri vilkkuu oikealla puolella.

Eksyn muutamaan otteeseen, mutta ystävälliset ohikulkijat – ja silloin tällöin älyluurin karttapalvelut – auttavat reitille takaisin.

Vartiokylässä Sampsa Kaasinen, 45 ja Daniela Höglund, 13, ovat opettelemassa Höglundin tulevaa koulureittiä.

– Lisäopasteet eivät ole koskaan pahasta, Kaasinen kuvailee.

Höglund kuvailee pyöräilyn olevan nopea tapa päästä paikasta toiseen.

– Sateellakin voi pyöräillä, jos on oikeat varusteet, hän sanoo.

Pian luovutan kaupunkipyörän suhteen ja hyväksyn lisämaksut. Asemilla pyrähtely tuntuu liian työläältä, vaikka ne onkin helppo löytää karttapalvelulla.

Jään Meri-Rastilassa hetkeksi penkille nauttimaan ympäröivästä luonnosta. Rauhoitun. Mietin, että reitillä kannattaisi kulkea riittävän rauhassa, jotta voi nauttia sen varrella olevista lukuisista luontokohteista, kartanoista ja kahviloista.

Tosin Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan rantareitin varrella asemakaava uhkaa luontoa Pohjavedenpuistossa, Ullaksenpuistossa ja Ison Kallahden puistossa.

Laitan vielä loppumetreillä kaupunkipyörät koville. Vaihdan kulkuneuvoon, jonka polkimissa on hämähäkinseittiä. Ja niin vain sekin kulkee sutjakasti eteenpäin.

Hetkeä myöhemmin olen perillä Uutelassa. Kaiken kaikkiaan matka sujui hyvin. Opasteet olivat suurimmaksi osin selkeitä, mutta yksittäisissä tapauksissa niitä oli hankala havaita: ajoin harhaan noin kuusi kertaa. Kaupunkipyörätkin kulkivat mainiosti. Niiden kanssa häiritsi kuitenkin puolen tunnin aikarajoitus.

Elättelen toiveita uimisesta Aurinkolahdessa, mutta sitten kajahtaa kuulutus: vedessä on havaittu sinilevää.

Niin. Vaikka reitin polkeminen muistutti siitä, miten luonto pitää ihmisistä huolta, me emme taida vieläkään arvostaa sitä riittävästi.