Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Onko Pekka, 56, Suomen kovin ratikkafani? – tämä linja saa Helsingin tuntumaan suurkaupungilta: "Vaikka millä mittarilla katsoisi"

Raitioteistä jo pikkupoikana innostunut kirjailija Pekka Jaatinen kosi vaimoaan linja 6:n päättärillä.

Pekka Jaatisella on erikoinen suhde Helsingin raitiovaunuihin. Sitä ei haittaa edes välimatka, sillä Jaatinen asuu Raahessa ja on viettänyt koko elämänsä Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.

Aina kun kirjailija tulee Helsinkiin, on varattava riittävästi aikaa ratikalla ajeluun, jotta voi nauttia niiden tyylistä ja tunnelmasta.

– Kuutonen on paras, Jaatinen kertoo näkemyksensä linjoista.

Syykin on selvä: 6:n pitkällä reitillä Arabianrannasta Eiranrantaan näkee Jaatisen mukaan yhteiskunnan kaikki kerrostumat.

– Pidän myös siitä, että se kulkee Hämeentien liki päästä päähän. Siinä tulee suurkaupungin tuntua vaikka millä mittarilla katsoisi.

Lisäksi linjaan liittyy merkittävä muisto:

– Kosin Sari-vaimoani Arabian päässä vuonna 2013, Jaatinen paljastaa.

Häiden jälkeen vaimo järjesti Jaatiselle vierailun Koskelan varikolle.

Jaatisen rakkaus ratikoihin alkoi jo pikkupoikana. Hän tutki isoisänsä tietosanakirjaa, ja siinä oli mustavalkokuvia 1920-luvun New Yorkista, jossa tuolloin kulki raitiovaunuja. Jaatisella oli synnynnäinen huuli-suulakihalkio, joka vaati liki kuukausittaisia sairaalakäyntejä Helsingissä.

– Katselin junasta 1970-luvun alkupuolen Itä-Pasilaa, jossa oli kakkosen päätepysäkki. Itä-Pasila näytti melkein New Yorkilta.

56-vuotiaalle Jaatiselle on kertynyt runsaasti tietoa Helsingin ratikkaverkostosta.

– Minulle voi soittaa ja esimerkiksi kysyä, että olen nyt täällä Oivassa ja pitäisi päästä Munkkiniemeen tädille yöksi, mihin ratikkaan nousen ja missä pitää vaihtaa.

Iltaisin hän saattaa seurata HSL-livestä, mitkä ratikat ovat menossa hallille "nukkumaan" ja mitkä vielä ovat ajossa.

– Sieltä näkee yhdellä silmäyksellä jokaisen liikkeellä olevan raitiovaunun, ja ratikkalinjastohan on kuin kaupungin verisuoniverkosto.

Helsinki sai viime vuonna kilpailevan raitiovaunukaupungin Tampereesta. Jaatinen on toki tehnyt testiajot.

– Aika uusi ja steriili, hän toteaa.

Historia ja urbaani fiilis kiehtoo. Toisaalta ratikoissa voi syntyä spontaaneita keskusteluja etenkin vanhempien herrojen kanssa, mistä Jaatinen löytää yhtymäkohtia maaseudun huoltoasemabaarien miesporukoiden rentoon tuttavallisuuteen.

– Kohdataan toiset ihmiset samalta viivalta.

Jaatisen lempivaunu on 1955-56 rakennettu sarja, niin sanottu Pikku-Valmet.

– Siinä on hieno korkea ja pyöreä muoto, mutta vaunu jäi jo 1980-luvun puolivälin jälkeen pois liikenteestä, Jaatinen tietää.

Hän on innoissaan Helsingin tulevista raitiovaunu-uudistuksista.

– Toivon, että elinvuosia riittää niin, että näen ainakin Töölön halki Topeliuksenkatua Munkkaan kulkevan ratikan. Se on mielestäni erityisen hyvä uudistus.

Yli 20 romaania julkaissut Jaatinen ei poissulje sitäkään, että muuttaisi eläkepäiviksi Kalasataman taiteilijataloon.

– Yhä laajenevan ratikkaverkoston ääreen. Olisihan se mahtavaa.