Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Katja Kotkavaara, 35, arvasi, että pian on aika lähteä – "Kesäkuinen Kiova oli yhtä hiljainen kuin Helsinki juhannuksena"

Katja Kotkavaara, 35, oli vielä sängyssään, kun hän selasi aamun uutisotsikoita puhelimeltaan helmikuisena torstaina: Venäjän joukot olivat hyökänneet Ukrainaan.

– Heti tuli ajatus, että seuraavaksi lähden tuonne töihin.

Kotkavaara on Suomen Punaisen Ristin (SPR) avustustyöntekijänä toimiva lääkäri. Hänet kutsutaan töihin, silloin kun hänen osaamistaan tarvitaan yllättävissä kriisitilanteissa eri puolilla maailmaa.

Hänen työnsä terveyskoordinaattorina alkoi huhtikuun lopussa. Asemapaikka oli Budapestissä.

Kotkavaaran tehtävänä oli muun muassa kartoittaa, millaisia terveyspalveluita valtavien pakolaisaaltojen paineeseen joutuneissa Ukrainan naapurimaissa ja Länsi-Ukrainassa tarvitaan sekä järjestää palveluita paikallista Punaista Ristiä tukien.

– Ukrainassa on noin seitsemän miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Moldova taas on ollut omaan väestömääräänsä suhteutettuna suurin pakolaisten vastaanottajamaa, Kotkavaara kertoo.

Budapestistä käsin Kotkavaara teki matkat Moldovaan sekä Kiovaan ja Lviviin.

– Ukrainaan perustimme terveysasemaa vastaavan terveysklinikan sekä tuimme liikkuvia klinikoita, joiden avulla voidaan tavoittaa syrjemmälläkin asuvia ihmisiä. Ukraina on iso maa, välimatkat ovat suuret.

Konkreettisemmillaan työ oli suunnitella mitä terveyspalveluja tarjotaan, millaisia ajoneuvoja ja varusteita tarvitaan, miten palvelut resursoidaan ja esimerkiksi miten työvuorot pyörivät.

Terveydenhuollon henkilöstöä on Ukrainassa Kotkavaaran mukaan hyvin saatavilla. Esimerkiksi maan itäosista paenneita terveydenhuollon osaajia on jäänyt Länsi-Ukrainaan.

Lyhyissä projektitehtävissä ja varsinkin Budapestistä käsin tehdyillä parin viikon matkoilla työpäivät ovat pitkiä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole.

Kiovasta Kotkavaaran mieleen jäi hiljaisuus.

– Kesäkuinen Kiova oli yhtä hiljainen kuin Helsinki juhannuksena.

Työtovereina oli paikallisia sekä avustusjärjestön työntekijöitä ympäri maailmaa, joista osa on edellisistä avustusprojekteista tuttuja.

– Avustustöissä on hienoa nähdä ja kokea, kun eri alojen ammattilaiset tulevat eri puolilta maailmaa auttamaan. Olen myös vaikuttunut siitä työstä, mitä paikalliset vapaaehtoiset ja ammattilaiset tekevät vaikeassa tilanteessaan.

Avustustyöntekijän väliaikainen rooli on myös surullinen. Kun Kotkavaara jätti oman pestinsä kanadalaiselle seuraajalleen heinäkuun lopussa, paikallisten työ kriisin keskellä jatkuu.