Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Maria, 36, saattaa kotiin tullessaan laittaa päähän vastamelukuulokkeet ja aurinkolasit – "Menen ylikierroksille, jos ympärillä on hälinää"

Tuore lastenkirja käsittelee erityisherkkyyttä.

Konalassa asuva kuvittaja Maria Vilja, 36, oli lapsuudesta asti ehkä aina tiennyt sen. Kymmenisen vuotta sitten asiasta alettiin mediassa puhua enemmän nimellä. silloin palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja viitisen vuotta sitten Vilja alkoi vähitellen ymmärtää olevansa erityisherkkä.

– Olen ekstrovertti sekä vaihtelun- ja seikkailunhaluinen. Ennen ajattelin stereotyyppisesti, että erityisherkät ovat sisäänpäinkääntyneitä ja varovaisia.

Se. miksi Viljan mielestä omaa erityisherkkyyttä oli vaikeaa tunnistaa johtui siitä, että tieto asiasta tarjoiltiin liian suppeassa paketissa. Kesti kauan ymmärtää, ettei herkkyys rajaa ihmisen muita luonteenpiirteitä.

– Herkkyys on moninaista. Herkät ovat iso ja heterogeeninen ryhmä. Ihminen voi olla eläväinen ja monessa mukana ja silti erityisherkkä.

Omien kokemusten innoittamana syntyi jopa kirja, joka julkaistaan syyskuun alussa. Varsinkin lasten erityisherkkyys jää Viljan mukaan helposti huomaamatta. Näkymätön reppu (Karisto 2022) on lastenkirja, joka käsittelee erityisherkkyyttä.

Aiheesta on aikuisille julkaistu kirjoja paljon, mutta lapsille vähemmän.

– Kirja oli jollain tavalla ollut syntymässä jo pitkään. Lastenkirja oli tapani lähestyä asiaa, koska olen kuvittaja. Haluan tuoda herkät lapset näkyville, koska he eivät itse sitä aina pysty tekemään.

Tuore lastenkirjailija muistelee kesällä 2020 perheen kanssa tehtyä telttaretkeä. Takana oli paljon kyläreissuja. Yhtäkkiä Viljasta alkoi tuntui, että koko perheellä oli selässään näkymättömät reput. Olo oli kaikilla ylivirittynyt.

– Kirjoitin kirjan tämän jälkeen käytännössä kahdessa viikossa. Lapseni ovat toimineet innoittajinani, mutta kirja kertoo eniten minusta itsestäni, sanoo 3- ja 5-vuotiaiden lasten äiti, joka on myös sosionomi ja taidekasvattaja.

Erityisherkkyys näkyy Viljan mukaan monella tavalla. Kaikessa, kuten hän itse sanoo.

– Koen aistiärsykkeet, tunnetilat ja kokemukset voimakkaasti. Kuormitun helposti asioista ja tarvitsen aikaa palautumiseen niistä. Menen ylikierroksille, jos ympärillä on paljon hälinää.

Jos Vilja käy esimerkiksi Helsingin keskustan vilinässä, saattaa hän kotiin päästyään laittaa päähänsä vastamelukuulokkeet, silmilleen aurinkolasit ja olla hetken itsekseen.

– Erityisherkkyydestä puhuttaessa korostuu usein kuormittuminen. Sekin on totta, mutta se on vain pieni kulma tätä asiaa. Itselleni herkkyyden paras puoli on eläytymiskyky. Eläydyn asioihin ja tunnetiloihin voimakkaasti. Minulla on kyky iloita pienistä asioita.

Tärkeimpiä palautuskeinoja ovat ulkoilu ja luonnossa liikkuminen. Arjessa kuormittavuutta vähentää se, että saa tehdä töitä kotona. Iltaisin ja viikonloppuisin perhe suuntaa usein retkeilemään.

Erityisherkkyydessä tärkeintä on oppia elämään sen kanssa. Vilja sanoo pohtineensa jo lapsesta asti asioita todella syvällisesti.

– Monet erityisherkät lapset pohtivat hyvin syvällisiä asioita hyvin pieniä. Itse ymmärsin kuoleman lopullisuuden 4-vuotiaana. Se tapahtui yhden talitintin hautajaisissa, sanoo Espoon Viherlaaksosta kotoisin oleva Vilja.

Näkymätön reppu -kirjan ympärille on kasvanut monenlaisia ideoita. Kirjan tiimoilta perustetuilta nettisivuilta löytyy herkkyyteen liittyvää tietoa ja materiaaleja lasten sekä perheiden tueksi. Sivut löytyvät osoitteesta www.nakymatonreppu.fi.