Näitkö jo tulipäähippiäisen Helsingin taivaalla? Näin ilmastonmuutos vaikuttaa lintulajeihin – Dolf, 65, merkitsee näkemänsä linnut muistikirjaan

Viikissä Hakalan lintutornilta avautuu elämää kuhiseva maisema: viime perjantaina Vanhankaupunginlahdella häärivät muun muassa liro, räyskä, suokukko ja nokikana.

Näiden lisäksi lajivalikoimaan pyrkivät myös tyystin uudet tulokkaat, sillä ilmaston lämpeneminen näkyy Helsingissä monin tavoin myös lintujen elämässä.

– Uudet, ennen etelämpänä pesineet lajit ovat nyt tulleet myös Suomeen ja pääkaupunkiseudulle jäädäkseen, sanoo lintuyhdistys Tringan toiminnanjohtaja Johannes Silvonen, 41.

– Esimerkiksi harmaasorsa oli oman lintuharrastukseni alkuvuosina pikkuharvinaisuus, mutta nyt niitä näkee täällä runsaastikin, Silvonen kertoo.

– En väitä, että ilmastonmuutos yksinomaan vaikuttaa lajiston muutokseen, mutta kyllä se varmasti on yksi suuri osatekijä.

Silvonen ennakoi, että ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös jatkossa siihen, että Helsingissä nähdään pian kokonaan uusia lintulajeja.

– Hyvä esimerkki tästä on tulipäähippiäinen. Vielä vuosikymmen sitten se oli kunnon harvinaisuus, mutta ihan lähitulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. En ihmettelisi, jos niitä pian näkyisi Viikissäkin.

Myös jalohaikaroiden yleistyminen on lintuharrastajien mielestä vain ajan kysymys. Niiden levittäytyminen on jatkoa harmaahaikaroille, jotka alkoivat yleistyä Suomessa jo 1990-luvulla.

On todennäköistä, että nykyisiä lintulajeja ei niinkään häviä Helsingistä, mutta sen sijaan tilalle saadaan uusia lajeja.

– Esimerkiksi Keski-Euroopassa yleisten tiltalttien, peukaloisten ja mustarastaiden määrät ovat selvästi lisääntyneet Etelä-Suomessa, Silvonen myöntää.

– Ne hyötyvät leudoista talvista, joten lämpenevät talvet sopivat niille mainiosti.

Etenkin mustarastaalle muutos sopinee mainiosti, sillä se sattuu olemaan Uudenmaan maakuntalintu.

Siivekkäiden kiikarointi ja kuvaaminen on luontoon rakastuneille ihanteellinen harrastus.

– Lintuja näkee käytännössä joka paikassa, joten ne ovat helppo tarkkailukohde. Suomessa vakituisesti pesiviä lajeja on noin 240–250, joten niitä ei toisaalta ole liikaa, Silvonen kertoo.

Hän itse on havainnut omin silmin kaikki nuo lintulajit – yhtä lukuunottamatta.

– Tunturihaukkaa en ole vielä koskaan nähnyt kotimaassa. Se ei ole muuttolintu, joskin nuoret yksilöt voivat kierrellä laajoillakin alueilla. Periaatteessa sen voisi siis nähdä myös eteläisessä Suomessa, Silvonen arvioi.

Linnuista kiinnostuneet voivat keskittyä havainnoimaan niitä hyvinkin paikallisesti.

– Tiedän harrastajia, jotka bongaavat esimerkiksi juuri Vuosaaren tai Lauttasaaren lintuja. Myös niinkin voi tehdä, että etsii lintuja, jotka liikkuvat esimerkiksi yhden kilometrin säteellä omasta kodista. Tämä on oikeaa lähiretkeilyä, Silvonen naurahtaa.

Kaikista linnuista ei tarvitse aina tehdä näköhavaintoja, sillä jokaisella lajilla on myös omanlaisensa tapa äännellä.

– Esimerkiksi metsäkirvisen tunnistaa metallisesti sirahtavasta äänestä, Silvonen kertoo.

Konepajan alueella asuva Ville Koponen, 67, on harrastanut lintuja poikavuosistaan lähtien. Viikin ja Vanhankaupunginlahden lintutornit ja -lavat ovat tulleet hänelle tutuiksi.

– Luonto yllättää aina, joten koskaan ei voi tietää, millainen lintu tulee näköpiiriin. Viikissä olen nähnyt muun muassa arotaskun ja idänuunilinnun.

– Viikki on aloittelijallekin hyvä paikka sen vuoksi, että lintutorneissa on aina kokeneita harrastajia. He mielellään opastavat, että tuolta tulee ampuhaukka tai että noin lentää pikkulepinkäinen. Heiltä voi oppia paljon, Koponen kertoo.

Tapanilassa asuva Dolf Assmann, 65, on hänkin ollut kiinnostunut linnuista pienestä pitäen.

– Kyllä täällä tulee vastaan mielenkiintoisia lajeja, esimerkiksi viime syksyllä näin Viikissä siperianlepinkäisen. Ennen kuvasin lintuja dioille, mutta nyt pidän enemmänkin lintupäiväkirjaa, Assmann myhäilee.