Lauluntekijä: Sinisen ja valkoisen kirjoittanut muusikko täyttää syyskuun alussa 80 vuotta. Mies kertoo olevansa ilahtunut siitä, että laulukunto on säilynyt edelleen.
Oli juhannusaatto vuonna 1972, kun Jukka Kuoppamäellä oli hätä. Edessä oli kilpailumatka laulamaan Itä-Saksan Rostockiin, mutta biisi puuttui.
Sitten Kuoppamäki katseli kesäistä maisemaa, taivasta ja ympäröivää näkymää. Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen... nopeasti oli kasassa kappale, joka sai nimen Sininen ja valkoinen. Sillä irtosi sittemmin voitto Rostockin laulufestivaaleilta.
– Kun sain sen valmiiksi, tuli sellainen olo että voiko tällaista edes esittää?
Voi ja pitääkin esittää. Kuoppamäki on laulanut kappaleen sittemmin yleisölle tuhansia kertoja, ja jokaisella kerralla huomaa erityisen tunnelatauksen jo biisiä spiikatessaan.
– Siinä tiivistyy kansallistunne ja se miltä se tuntuu käytännössä. Jotenkin sisäisesti aina vähän kohahtaa, kun se kappale tulee. Yleensä päätän konsertin siihen ja on hurjaa, että sen teho ei ole hävinnyt mihinkään.
Takavuosien yhteiskunnallisesti kuohuvina aikoina laulun isänmaallista latausta vähän hämmästeltiinkin.
– 1970-luvulla joku kysyi joskus, että miksi sinä tällaista laulat. Vastasin, että katso ympärillesi.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin Kuoppamäki vastaa puhelimeensa yhdistyneestä Saksasta. DDR oli ja meni, mutta Kuoppamäki on säilynyt. 1. syyskuuta mies täyttää 80 vuotta. Samassa kuussa on luvassa neljä konserttisalikeikkaa Suomessa ja lokakuussa vielä viides Jyväskylän kaupunginteatterissa.
– Olo on oikein hyvä. Olen rauhallisella mielellä ja laulukunto on erittäin hyvä. Moni ehkä ajattelee, että Kuoppamäki on niin vanha ettei pysty enää laulamaan, mutta ääni toimii onneksi edelleen. Siitä on oltava kiitollinen, hän sanoo.
Apua laulutekniikan pysymiseen Kuoppamäki sai seurakuntalaiseltaan, vanhalta herralta.
– Vaaleatukkainen herra tuli sanomaan että herra Kuoppamäki, jos tulisitte minua tapaamaan, voisin näyttää teille jotain. Tapasimme ja hän esitteli Bel Canto-laulua ja laulutekniikkaa. Kävin hänellä laulutunneilla ja sain häneltä niin hyviä vinkkejä treenaamiseen, että ääni soi edelleen. Se antoi luottamusta siihen, ettei ole mitään syytä lopettaa tai vähentää laulamista.
Biisejäkin on vuosikymmenten aikana tullut, muitakin kuin Sininen ja valkoinen.
– Rekisteröitynä taitaa olla vähän yli 2 000 laulua. Biiseillä on yleensä oma elämänkaarensa, joka alkaa ja loppuu jos ei synny ihan klassikkoa.
Mikäli elinpäiviä suodaan, Kuoppamäki voi ehtiä viettämään vuonna 2029 peräti 70-vuotistaiteilijajuhlaansa.
– Musiikkityö alkoi laululiikkeestä vuonna 1959. Tuolloin Suomessa elettiin voimakkaasti tanssilavakulttuuria, omat vanhemmat kävivät tanssimassa ja aikakauden nuoret seurasivat sitä, että mitä tapahtuu. Vähitellen nuoret alkoivat ottaa omaa jalansijaa ja lopulta löivät läpi.
– Ensimmäiset keikkani tein koulun juhlissa, siellä olin laulajana. Siinä se alkoi rakentua, alkoi tuntua siltä että tämä on minun juttuni. Oli suuri hetki, kun sai ensimmäisen levyn tehtyä. Menin kotiin onnellisena ja tuli olo, että tehdään lisää.
Kuoppamäki on juoksija Topi Raitasen kanssa samaa linjaa siinä, että Saksa on sittenkin nasta maa.
– Vuonna 1977 aloin elää enemmänkin Saksassa. Olen ollut pappina kolmessa eri kaupungissa: Wuppertal, Dortmund ja Köln. Lapset elävät samalla seudulla, kaksi vanhinta elävät Suomessa. He olivat sitä mieltä, että eivät pärjää saksankielisissä ylioppilaskirjoituksissa, joten muuttivat Suomeen, Kuoppamäki naurahtaa.
Kun ikää on mittarissa kohta 80 vuotta, tavoitteet ja haaveet ovat maltillisia. Moni asia on jo koettu.
– Enää ei ainakaan lähdetä euroviisuedustajaksi! On sopivasti konsertteja, sopivasti tekemistä ja lapsenlapsia on tullut elämään. Minä olen kotona, teen kotitöitä ja käyn kaupassa. Enimmäkseen elämä on hyvää isovanhempien elämää, Kuoppamäki sanoo.
Pappi Kuoppamäen maailmankatsomukseen ovat kuuluneet myös näkemykset tuonpuoleisesta elämästä ja siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Hän uskoo siihen, että seuraava vaihe on hyvä, mikäli maanpäällinen elämä antaa siihen perusteet.
– Uskon sillä tavalla, että kun teet hyvää elämässä, sillä on hyvät seuraukset. Hyvä synnyttää hyvää. Itsekkyys, petollisuus ja ahneus ovat asioita, joita kannattaa välttää. Kannattaa olla kiltti.