Instituutio: Pääsihteeri Heikki Hakala sanoo, ettei yhteisissä istunnoissa viritellä sotasuunnitelmia korkeille yhteiskunnallisille paikoille – kuten usein kaupunkipuheissa väitetään.
Monessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on vuosien varrella noussut esille mystinen vapaamuurarius. Vapaamuurarit pitävät joidenkin näkemysten mukaan suomalaisissakin kunnissa selittämätöntä valtaa, jonka avulla ratkeavat niin päällikköjen paikat kuin tonttihankkeetkin.
Mistä on käytännössä kyse?
– Vapaamuurarit keskittyy järjestönä vain jäsentensä moraaliopetukseen. Meillä ei ole kantaa mihinkään yhteiskunnalliseen kysymykseen, sanoo vapaamuurarien suurloosin pääsihteeri Heikki Hakala.
Nyt Vapaamuurarit ovat täyttäneet Suomessa 100 vuotta.
– Kyse on niistä arvoista, jotka on lyöty lukkoon jo yli 2 000 vuotta sitten. Sokratekseen, Platoniin ja Aristoteleeseen se ydin pohjaa, eli vapaamuurarius opettaa länsimaisia perushyveitä: ne ovat harkitsevuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus, Hakala kuvailee.
– Ja nimenomaan miehille, tämä on miesten järjestö. Voi olla, että miehillä on muutenkin ehkä enemmän haasteita näiden ominaisuuksien kanssa.
Olennaista miesten järjestölle on loositoiminta. Siinä kokoonnutaan porukalla.
– Loosit kokoontuvat kerran kuukaudessa. Istunnoissa keskitytään rituaalin avulla opettelemaan näitä äsken mainitsemiani hyveitä.
– Uudet jäsenet ovat aina tervetulleita, ja heidän osaltaan prosessi kestää noin puolitoista vuotta, jotta on mestarimuurari, valmiiksi meistä kukaan ei koskaan tule. Yksi ominainen piirre meille on se, että ei kiirehditä. Arvot ovat hitaita asioita omaksua. Vapaamuurariuden ydin ei ole tiedollinen oppiminen, vaan se, että muokataan omia asenteita, tarkastellaan sitä, millainen olen ihmisenä, mitä ajattelen ja teen.
Suomessa vapaamuurariuteen liittyy värikäskin historia.
– Ensin Suomessa kävi toimi ruotsalainen vapaamuurarius 1700-luvun puolesta välistä lähtien ensin Turussa, sitten Suomenlinnassa. Sitten rupesi syntymään se muoto, jota voi pitää suomalaisena versiona. Suomi liitettiin osaksi Venäjää 1809. Sitten tuli valtaan Aleksanteri I, joka kielsi vapaamuuraritoiminnan ja kaikenlaisen järjestötoiminnan. Elettiin vuotta 1822, Hakala kuvailee.
Tähän päivään tultaessa vapaamuurareista on hiljalleen tullut yksi osa yhteiskuntaa. Jopa niin kiinteä osa, etteivät kansalaiset siihen juuri reagoi.
– Vapaamuurariuteen suhtaudutaan tänä päivänä suhteellisen neutraalisti. Olemme tehneet asiasta mielipidekyselyitäkin, viimeksi vuonna 2019. On ehkä vähän yllättävää, että ihmiset suhtautuvat neutraalisti ja jopa niin, että suurelle joukolle vapaamuurarius ei merkitse yhtään mitään. Ei meitä suuri yleisö kauhean tarkasti seuraa, Hakala arvioi.
Entä järjestöön kytkeytyvä mystiikka? Tarjoaako vapaamuurarius väylän korkeille yhteiskunnallisille paikoille?
– Ei tarjoa, tämä on varsin keskiluokkaista hommaa. Meillä on Suomessa tällä hetkellä 7 300 jäsentä ja toimimme 36 paikkakuntalla. Poliitikot ehkä aristelevat lähteä meille mukaan, kun ajattelevat etteivät äänestäjät tykkää. Jotkut ammattikunnat saattavat toki painottua, voi olla että samassa loosissa on monta lääkäriä tai monta juristia, koska veljet kutsuvat mukaan ystäviään.
– Haluamme korostaa veljien erilaisuutta. Yksi ajatus on se, että vapaamuurarius yhdistäisi eri tavalla ajattelevia miehiä tutustumaan toisiinsa.