Potilasvakuutuskeskuksen päätöksestä voi valittaa liikenne- ja potilasvahinkolautakuntaan. "Ratkaisujen taso lautakunnassa vaihtelee valitettavasti", sanoo työkseen potilaita auttava varatuomari.
Potilasvakuutuskeskukseen on tänä vuonna tehty keskimäärin 766 potilasvahinkoilmoitusta kuukaudessa. Määrä kääntyi nousuun jälleen 2021, mutta nousi jo ennen koronaa koko 2010-luvun. Keskus korvaa hoidon yhteydessä syntyneen henkilövahingon, mikäli terveydenhuollon ammattilainen olisi voinut välttää sen toimimalla toisin.
Ilmoitetuista potilasvahingoista korvaukseen johtaa tuoreimman tilaston mukaan vain hieman yli neljännes.
Potilaiden asiaa ajavan varatuomari Joni Siikavirran mukaan korvausprosentti on pienentynyt vuosi vuodelta, vaikka ilmoitettujen potilasvahinkojen määrä on noussut.
– Kyseenalaistan kyllä, että onko se oikein, sanoo Siikavirta, joka ei usko, turhia ilmoituksia tehtäisiin aiempaa enemmän.
– Myös korvausten kokonaismäärä pysyy vuositasolla täsmälleen samana, vaikka tulee lisää kärsijöitä. Ihan kuin summa olisi lyöty lukkoon ennalta.
Siikavirran perustama lakitoimisto Suomen Potilasvahinkoapu auttaa kielteisen päätöksen saaneita hakemaan oikaisua liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta. Hän kertoo toimiston voittavan noin 40 prosenttia tapauksista, vaikka yleensä oikaisuvaatimuksensa saa lautakunnassa läpi 15 prosenttia hakijoista.
Tyypillisiä vahinkoja ovat hoidon viivästyminen diagnoosin pitkityttyä, hoitovirheistä aiheutuneet krooniset kiputilat, sekä moninaiset leikkausvahingot, jotka eivät Siikavirran mukaan tarkoita vain perinteistä "veitsen lipsahdusta".
Oletetun korvaussumman pitää yleensä pyöriä noin 10 000–15 000 eurossa, jotta lakitoimiston kannattaa lähteä ajamaan asiaa, sillä yhden tapauksen selvittely saattaa viedä viikonkin työpanoksen.
Enimmillään korvaukset potilaalle voivat olla 1–2 miljoonaa euroa.
– Silloin puhutaan työkyvyn menetyksestä. Jos esimerkiksi henkilö on alaikäisenä vammautunut siten, ettei pysy tekemään koskaan työtä, tulee siitä 40 vuoden ajalle aika iso summa ja lisäksi yleensä hoitokuluja valtavasti, sanoo Siikavirta.
Siikavirran mukaan monella on virheellinen käsitys, että hoitovirheistä aiheutuneita potilasvahinkoja ratkottaisiin käräjäoikeudessa.
– Se on ihan promilleluokkaa tapauksista.
Yleensä potilasvahinkolautakunnan tekemä päätös jää lopulliseksi. Siikavirta sanoo harmikseen huomanneensa, että lautakunnan hyväksymisprosentti on viime vuosina pienentynyt.
– Mutta sitä kritisoin eniten, että lautakunnan työ tehdään sivutoimisena. Jos ihminen vammautuu pysyvästi, se on isoin asia rahallisesti elämässä ja sitten korvauksesta päättävät ihmiset, jotka eivät tee sitä edes päätyönään.
Ennen toimistonsa perustamista 15 vuotta sitten Siikavirta työskenteli potilasvahinkolautakunnan lakimiehenä. Hän lisäisi toimintaan avoimuutta, koska lautakunnan päätökset eivät ole julkisia edes täysin anonymisoituina.
– Ratkaisujen taso vaihtelee valitettavasti.
Tänä syksynä alkavassa oikeudenkäynnissä Siikavirta edustaa narkolepsiapotilaita, joiden oireet juontuvat sikainfluenssarokotteeseen.
Siikavirta kertoo myös, että puolen vuoden sisään hänen toimistolleen on tullut ainakin kymmenkunta tapausta, jossa koronarokotteen saaneet ovat arvioineet sen aiheuttaneen pitkällisiä haittavaikutuksia. Tapauksia on vasta viety lääkevahinkolautakuntaan, joten ratkaisut eivät ole selvillä.
Kun rokotteiden mahdollisista haitoista ei ole vielä valmistunut kattavaa tutkimusta, pitäisi Siikavirran mielestä myös näyttökynnyksen olla alempi.
– Ajallisen yhteyden rokotteen ja oireiden välillä, sekä sen, että oireiden on mahdollista johtua rokotteesta, pitäisi silloin riittää korvaukseen, hän katsoo.