Kunpa saisi edes yhden omenan! Mutta haaveeksi se saattaa Marjan, 68, kohdalla tällä kertaa jäädä.
– Tuolla ylhäällä niitä on niin kauhean paljon, hän sanoo tiiraillessaan omenapuiden latvoihin.
Malminkartanon omenatarhassa on käynyt kuhina: kaikki matalalla olevat hedelmät on poimittu.
Jos Marja onnistuu keräämään riittämiin omenia, hän saattaisi leipoa piirakan.
– Mummolassa oli lapsuudessa omenapuu ja siellä oli ihania, vaaleita ja kuulaita omenia. Niistä tihkui mehua läpi, hän muistelee.
Marja harmitteli pilke silmäkulmassa sitä, että omenat oli poimittu alaoksilta. Mika Niskanen
Malminkartanon omenatarha on tätä nykyä auki toukokuusta syyskuun loppuun. Omenia voi kerätä, kun itselle sopii.
Osa hedelmistä kypsyi jo elokuussa, myöhäisemmät syys–lokakuun vaiheessa.
Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela muistuttaa, että omenia saa kerätä vain ämpärillisen: noin 10 litraa.
– Ajatuksena on, että niitä riittää mahdollisimman monelle. Ettei sinne mennä pakettiautolla, kerätä sitä täyteen ja mennä myymään niitä eteenpäin.
Mika Niskanen
Myös kiipeily, roikkuminen ja ravistelu on kiellettyä.
– Oksan katkeaminen on puulle aika dramaattista. Siitä voivat tulla lahottajasienet sisään, joka voi koitua puun kohtaloksi.
Tänne tarvitsisi tikkaat, sanoo Roban Colyer, 28, joka on paikalla opiskelukavereidensa kanssa.
Ryhmä opiskelee Helsingin yliopistossa kaupunkitutkimusta ja suunnittelua. Mitä alan opiskelijat sanovat omenatarhasta asuinalueella?
– Tosi kiva alue. Hieno tapa tarjota ihmisille omenia, pohtii Vilma Wahlbeck, 22.
– Pidän todella paljon eetoksesta: voi tulla ja kerätä omenia, Colyer sanoo.
Alunperin omenapuut kuuluivat Helsingin yliopistolle, jolta ne siirtyivät kaupungille. Wahlbeck kiittää, ettei omenatarhaa ole jyrätty esimerkiksi asumisen tieltä.
Porukka huomaa, että maahan on tippunut useita omenia. Sen perusteella poimijoita saisi olla enemmänkin.
– Ehkä tätä pitäisi tehdä vain tunnetummaksi, Agnes Ademi, 23, ehdottaa.
Omentarhassa lojuu lukuisia omenia maassa. Moni vaikuttaa olevan osittain syöty. Mika Niskanen
Vuonna 2017 omentarha oli liiankin tunnettu. Silloin kaupunki järjesti viimeisen kerran sadonkorjuutapahtuman ja puistossa päädyttiin taistelemaan rajatusta pääomasta: omenista.
– Pienelle alueelle tuli 2 000 ihmistä. Puistoon oli korttelikaupalla jonoa, ihmiset kiipesivät puihin. Raa’at ja kaikki omenat kerättiin. Siellä oli täysi taistelu, Armi Koskela muistelee.
Mika Niskanen
– Ihmisiä tuli vuosi vuodelta enemmän, kunnes väkeä oli jo liikaa. Päätimme, ettei tämä toimi näin.
Koskelaa hämmästyttää yhä tapahtuman suosio.
– Enää ei ole kantautunut korviin, että ihmiset ryntäisivät pöhköinä keräämään ja haalimaan omenia.
Mika Niskanen
Niin suosittuja omenat yhä ovat, että nimettömänä pysyttelevä 42-vuotias nainen on vaihtanut luumujen keräämiseen.
– Harmi, kun en saanut paljoa omenoita, mutta nämä ovat todella hyviä.
Hänellä on tapana säilöä lapsille jotain kesäistä talveksi.
– Olisin pakastanut omenoita ja tehnyt kauraomenaherkkua.
2
