"En siivoa, enkä sisusta" – keskioluesta väitöskirjaa tekevä Anikó Lehtinen paljastaa tehokkuutensa salaisuuden

Kantapöydässä

Juttusarjassa haastatellaan mielenkiintoisia helsinkiläisiä eri ravintoloissa.

Radio Helsingin toimittaja Anikó Lehtinen tekee paljastuksen kotikaupungistaan, kouluvuosiltaan:

– Olimme Helsingin Hietalahden telakan kummiluokka. Teimme siellä esimerkiksi taksvärkkiä. Ne (metallimiehet) veivät meitä sitten lounaalle baariin, jossa syötiin läskisoosia tai muuta sellaista, juotiin keskiolutta (ei tietenkään koululaiset) ja Kossua (duunarit omista pulloistaan).

– Se fiilis jäi mieleen, hän herkistelee nyt.

Lehtinen ei muista baarin nimeä, mutta jutun kirjoittaja tunnistaa sen Kyllin Hyväksi Hernesaarenkatu 17:ssä. Nyt paikalla toimii Burger Company.

Tämä on väitöskirjatutkimusta tekevän Anikó Lehtisen varhainen avainkokemus aihepiiristä, joka on keskioluen muuttuvat identiteetit murroskohdissa vuosina 1969-2018.

Lehtinen jää marraskuussa vapaalle opettajan töistä Laurea-ammattikoulusta, mutta jatkaa radiossa ja kirjoittaa lehtiartikkeleita. Samalla hän toimii olutseurojen Olutliiton puheenjohtajana.

Moni ihailee: Kuinka hän ehtii? Supersuorittaja!

– Herään ja aloitan työpäivän puoli kuusi. Lapset (12- ja 14-vuotiaat) ovat hyvin omatoimisia. Minulla on hyvä turvaverkko. En siivoa enkä sisusta, Lehtinen kertoo.

Keskiolut on hyvin arkinen asia, ja sen pitkä kaari on kulkenut jotakuinkin tähän malliin:

Baarien miesten juoma, kuten M.A. Numminen dokumentoi 1980 ilmestyneessä kulttimaineeseen nousseessa kirjassaan. Juppivuosina menestyjien juoma, kun ”ison” sijasta tilattiinkin ”pitkä”. 1990-luvun lamassa häviäjien juoma. Syntyivät mies ja hana -tyyppiset ravintolat. Nyt se on boomereiden kalja, kun isänmurhaa tekevät sukupolvet puhuvat ihan jostain muusta: ipoista, neipoista, soureista jne.

Jokin on kuitenkin seurannut 1970-luvun tv-mainoksista tähän päivään:

– Se on riittimäinen siirtyminen velvollisuuksista vapaalle, joka yhä näkyy esimerkiksi alkavan viikonlopun somevirrassa.

Sukupuolten näkökulmasta on keskiolut on muttunut. Tai sukupuolten aseman muutoksen voi lukea myös keskioluesta ja sen kulutuksesta:

– Nainen ei ollut olutmainoksissa itsellinen ennen 2000-lukua. Hän oli joko puoliso tai osa jotain ryhmää.

– Viimeistään kuitenkin jo 1990-luvulla naiset saattoivat tilata ”keskarituoppeja”. Siitä tuli unisexisempää, Lehtinen luonnehtii.

Samalla kaupunki/maaseutu-asetelma ja juntti/city-mielikuva meni päälaelleen:

– Keskioluesta tuli kevyempää. Sitä juotiin rennosti pullonsuusta, hän listaa asennemuutoksia.

Anniskelussa keskiolut ohitti A-oluen vuosina 1993-94. Siitä tuli uusi normaali ravintoloissa. Raha ratkaisi.

– Hintaero oli järkyttävä, kun III-olut tuoppi maksoi markoissa kympin, A-oluesta piti pulittaa 15 markkaa, hän päivittelee.

Olutmerkit alkoivat kiinnostaa uudella lailla 2000-luvulla.

– Voimakkaalla brändimainonnalla panimot rikkoivat siihenastisen maakunnallisen merkkiuskollisuuden.

Karhu -olut pääsi rymistelemään. Sitä ei mielletty enää porilaiseksi, vaan suomalaiseksi.

Se menestyi Helsingin trendibaareissa 1995-2000.

– Väitän, että edes myyjät eivät tienneet, mistä se on kotoisin. En minäkään kun olin töissä Helmessä (aikansa trendikkäin menomesta). Se valkeni minulle, kun menin Koffille töihin, väitöskirjatutkija tunnustaa nyt.

Mitä ihmeen veroluokka?

Oluen veroluokat I,II,III (ja IV) olivat 1900-luvun alun skandinaavisen alkoholipolitiikan keksintö ja tulivat meillä käyttöön 1932.

III-veroluokan oluen eli keskioluen vähittäiskauppa ja baarimyynti vapautui 1969.

Yli 4,7-prosenttinen IV-olut eli A-olut jäi Alkoihin ja ravintoloihin.

II-veroluokkaa ei Suomessa juuri myyty, mutta vietiin Ruotsiin.

I-veroluokkaa sai mainostaa silloinkin kun muu alkoholijuomien mainonta oli kielletty.

Veroluokat poistuivat Suomen liityttyä EU:hun 1995, mutta käsitteet kolmonen ja nelonen jäivät kansan suuhun.

Raja romuttui viimeistään 2018, kun päivittäistavarakaupan raja nousi 4,7 alkoholiprosentista 5,5:een.

Keskiolutbaari?

Mikä olisi lähinnä M.A. Nummisen keskiolutbaaria nyt? Mikä täyttäisi samanlaisen seurustelupaikan tehtäviä, Anikó Lehtinen arvioi, esimerkiksi:

Kalaravintolat ydinkeskustan ulkopuolella, kuten Janoinen Lohi, Hilpeä Hauki ja Vastarannan Kiiski.

South Helsinki Hietalahdessa.

Ukko Munkki Munkkiniemessä.

Entinen Pikkulintu Puotilassa oli sellainen.

Mainos: Helsingin kaupunki

Mainos: Helsingin kaupunki

50-luvun kerrostalo puolitti lämmityskulunsa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut