Joka kuudes mies on kohdannut lähisuhteessa fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua.
Suomalainen mies ei pukahda, vaikka joutuisi puolisonsa väkivaltaisen käytöksen uhriksi. Apua ei haeta ajoissa ja etenkään lievistä tapauksista ei ilmoiteta eteenpäin.
– Ei haeta apua, ei tehdä rikosilmoitusta, eikä mennä turvakotiin. Ajatellaan, ettei miehen kertomana väkivaltaan uskota, kertoo Miessakit ry:n väkivaltatyöntekijä Jussi Pekkola.
Sama ongelma koskee laajasti myös naisia: väkivaltaisista suhteista ei lähdetä, eikä tilanteesta kerrota muille. Pekkola arvioi, että miesten kohdalla kyseessä on kuitenkin vielä vaietumpi asia.
Lähisuhdeväkivalta voi olla fyysistä tai henkistä. Fyysinen väkivalta on esimerkiksi lyömistä, tavaroilla heittämistä ja potkimista. Henkinen muun muassa mitätöintiä, alentamista tai kontrollointia.
– Puoliso saattaa nitistää itsenäiset harrastukset, kaverisuhteet ja sukulaissuhteet. Silloin on helpompi hallita.
Tänä vuonna julkaistavan Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan joka kuudes mies on joskus elämänsä aikana kohdannut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua parisuhteessaan. Naisista joka kolmas. Henkistä väkivaltaa oli kokenut miehistä 41 prosenttia, naisista 49 prosenttia.
Vain neljännes lähisuhdeväkivaltaa kokeneista miehistä oli kertonut asiasta läheiselle, terveydenhoitoon, tukipalveluihin tai poliisille.
Pekkolan asiakkaista valtaosa on pikkulapsiperheiden isiä. Puolisot saattavat uhkailla seurauksista, jos mies harkitsee poliisille menemistä.
– Että ’jos kerrot ulkopuolisille, niin minä kerron, että sinä olet väkivaltainen tai tehnyt seksuaalisia tekoja minua ja lapsia kohtaan’. Se on äärimmäiseen viety pelottelutaktiikka.
– Jos uhkaukset toteutetaan ja mennään kertomaan valheellista tarinaa viranomaisille, niin silloin myös lapset ovat väkivallan kohteena.
Pekkolan mukaan manipulatiiviset henkilöt osaavat usein käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Kodin ulkopuolella kulissi pidetään pystyssä. Pekkolan mukaan viranomaisia käytetään myös rakenteellisen väkivallan osana.
– Jos mies on kotona alisteisessa roolissa ja häntä pelotellaan millä milloinkin, mutta viranomaiset näkevät vain pullantuoksuisen äidin, niin ollaan ongelmissa.
Väkivaltaa voi olla joskus Pekkolan mukaan vaikea tunnistaa. Tärkeää on, ettei jää tilanteen kanssa yksin.
– Jollekin pitäisi pystyä puhumaan: omalle kaverille tai muulle läheiselle. Usein itsellä ei ole täyttä ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu. Väkivaltaa on monenlaista ja voi olla epämääräinen olo: onko tämä väkivaltaa vai normaalia riitelyä?
– Kun puhuu jollekin tilannetta auki, saa selkeämmän kuvan, että mitä tapahtuu ja millaista apua tarvitsee.
– Jos näyttää siltä, että puoliso käyttää väkivaltaa eikä hae apua, niin suhteesta lähteminen on ainoa oikea ratkaisu, Jussi Pekkola sanoo.