Lapset ja aikuiset ulkoilevat säässä kuin säässä.
Pitäisikö kaupungin hankkia päiväkotien työntekijöiden ulkovaatteet tai maksaa henkilöstölle vaatelisää? Asia on noussut aika ajoin esille. Laki tai työsopimus ei työnantajaa tähän velvoita.
Nyt kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenet näkevät työvaatteet yhtenä keinona puuttua Helsingin päiväkoteja piinaavaan työvoimapulaan. Lautakunta kehottaa kaupunginhallitusta tarkastelemaan asiaa osana talousarvioneuvotteluja sekä henkilöstön saatavuuden parantamista pohtineen koordinaatioryhmän työskentelyä.
Kaupunginhallitus ottaa kantaa asiaan talousarvion käsittelyn yhteydessä.
Mitä asiasta ajattelee henkilöstö?
– Ajatuksena mahtava, mutta ei tule toteutumaan, puuskahtaa lastenhoitaja Juha Alhokoski Kalasataman päiväkodin pihalla.
Kaksikymmentä vuotta alalla olleesta Alkokoskesta vaate-etu tuntuu absurdilta tilanteessa, jossa työmatkoja ei tueta, kulttuuriseteleitä ei ole, eivätkä kaikki saa edes palkkojaan Sarastia-sotkun takia.
Alhokosken mielestä työnantajan kustantamat työvaatteet tai vaateraha olisi perusteltua jo tasaveroisuudenkin nimissä.
– Onhan kaupungin muillakin ulkotyöntekijöillä työvaatteet.
Päiväkotityössä ulkoilukelit vaihtelevat kesän +25 asteesta talven -15 asteeseen. Taivaalta voi tulla vettä, räntää tai lunta. Kalasatamassa tuuli on lähes aina läsnä ja tekee päivistä kylmempiä kuin sisämaassa.
Lapset ja aikuiset ulkoilevat säässä kuin säässä. Pihaleikkejä valvovan aikuisen ulkoilu voi kestää pari tuntia.
Alhokoski satsaa ulkoiluvaatteisiinsa sekä töissä että vapaa-ajalla.
– Laitan aina parhaimmat ulkoiluvaatteet päälle.
Suhteellisen lämpimässä, mutta sadetta enteilevässä syyspäivässä Alhokoskella on Patagonian kuoritakin alla kevytuntuvapusakka. Tarvittaessa hän vetää farkkujen päälle kuorihousut.
Talvella käytössä on Joutsenen untuvatakki, toppahousut ja Sorrelin kengät. Kylmimpinä päivinä alimmaisena kerroksena on merinovillaa.
Ulkovaatteitaan hän kertoo uusivansa osa kerrallaan. Rahaa menee vuodessa arviolta 200–300 euroa.
Mikäli kaupunki maksaisi vaaterahaa, pitäisi sen olla tuntuva.
– 20 eurolla saa yhden kumisaappaan.
Lastentarhaopettajana työskentelevän Marina Jalosen vaatekaappi meni uusiksi, kun siistit sisähommat hotellialalla vaihtuivat päiväkotityöhön alle 3-vuotiaiden ryhmässä.
– Minulla oli aiemmin lähinnä toimistovaatteita.
Hän arvioi hankkineensa kahden vuoden aikana noin tuhannen euron edestä päiväkotityössä tarvitsemiaan vaatteita.
Opettajataustainen Jalonen hankki uutta työtään varten sadetakin, kumisaappaat, untuvatakin, toppahousut ja lämpimät talvikengät. Nykyisin työpaikalla pitää olla myös varavaatteita.
– Joskus on käynyt niin, että sylissä pitämäni sairas lapsi on oksentanut päälleni. Merkkivaatteita en käytä töissä.
Kesken haastattelun pieni lapsi kipuaa nenä valuen kurahaalarit ja hiekkaiset kumisaappaat jalassaan Jalosen syliin ja painaa päänsä tämän rinnalle.
Jalonen kertoo huoltavansa vaatteitaan harjaamalla ja pesemällä.
Työnantajan kustantamat työvaateet tai vaateraha olisi hänestä kaunis ajatus.
– Se voisi luoda mielikuvaa, että työnantaja välittää.
Vaaterahan pitäisi olla vähintään 100–200 euroa vuodessa, jotta siitä olisi oikeasti hyötyä vaatehankinnoissa.
Työnantajan hankkimien yhdenmukaisten vaatteiden huono puoli olisi se, että ne eivät välttämättä miellyttäisi kaikkia tai istuisi kaikille vartaloille, Jalonen toteaa.
