Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) johtavalla asiantuntijalla ja lakimiehellä Mika Hakamäellä on selvä näkemys huonekalualan mainonnasta.
– Kuluttaja-asiamiehen huonekalualan markkinoinnista vuosien aikana tekemät havainnot tukevat Arto Melangon esittämää näkemystä. Mutta ei huonekaluala ole ainoa ala, jolla on ollut vaikeuksia noudattaa kuluttajan suojaksi säädettyjä alennus- ja tarjousmarkkinointia koskevia säännöksiä.
Huonekalukaupan liiton puheenjohtaja ja Tempurin toimitusjohtaja Melanko kertoi Helsingin Uutisissa näkemyksensä, että asiakkaille valehdellaan rajusti ja säännöllisesti monissa huonekalumyymälöissä, ja hintoja vääristellään.
Kuinka vakavana asiana pidätte huonekalualan tapaa mainostaa?
– Aivan liian piittaamattomasti lain rikkomiseen suhtaudutaan. Laki on laki. Jos lakia rikotaan – ja vieläpä tietoisesti – sitä on pidettävä vakavana, Hakamäki toteaa.
Miten asiaan voisi puuttua jo nähtyjen keinojen lisäksi?
– Kuluttaja-asiamies on ohjeistanut elinkeinonharjoittajia yleisesti ja esimerkiksi huonekalualan toimijoita erikseenkin. Tietämättömyydestä ei siis ole kyse, vaan tietoisesta lainvastaisesta toiminnasta. Huonekalualan yrityksiä on ohjeistettu sekä kirjallisesti, että koko alan kanssa järjestetyllä tapaamisella.
– Uhkasakoilla tehostettuja kieltoja harhaanjohtavasta alennetuin hinnoin markkinoinnista on määrätty 2016 lähtien yrityksille Maskun Kalustetalo, JYSK, Finnsoffat, Kruunukaluste, Vepsäläinen, Stemma ja Indoor Group (eli Sotka ja Asko). Lisäksi markkinaoikeuden kielto on määrätty 2009 yritykselle Suomi-Soffa SFF Oy, joka ajautui 2011 konkurssiin ja, jonka perillinen ymmärtääkseni on jutussa viitattu eläkkeelle aikova yrittäjä.
– Kaikki alalla eivät kuitenkaan ole ”ongelmayrityksiä”, sillä esimerkiksi alan suurin toimija (Ikea) ei ole sortunut mainittuun vääristelyyn, Hakamäki jatkaa.
Koska kieltotyyppiset sanktiot eivät ole purreet yrityksiin, kuluttaja-asiamies on nyt vienyt Maskun Kalustetalon markkinaoikeuteen seuraamusmaksun määräämistä varten. Kyseessä on ensimmäinen kerta ja yritys, jolle seuraamusmaksua vaaditaan.
– Lähtökohtana on, että elinkeinonharjoittajien tulee noudattaa lainsäädäntöä oma-aloitteisesti eikä vasta sitten, kun viranomainen menettelyyn puuttuu.
Miten hyvin kuluttajat mielestänne ovat tietoisia huonekalu-alan mainonnan harmaasta alueesta ja osaavat ottaa sen huomioon ostopäätöksiä tehdessään?
– Kuluttajalla pitää olla oikeus luottaa markkinoinnissa ilmoitettujen väitteiden paikkansapitävyyteen. On kyse sitten tuotteen kotimaisuudesta, ympäristöystävällisyydestä, tuotteelle tehdyistä testituloksista, tuotteen hinnasta tai kuluttajalle tarjottavasta alennuksesta. Ei kuluttajien tarvitse tuntea markkinointia koskevaa lainsäädäntöä, eikä aina epäillä väitteiden todenperäisyyttä. Se on elinkeinonharjoittajien tehtävä.
– Ei voida lähteä siitä ajatuksesta, että kuluttajilla ei olisi lupa odottaa ilmoitettujen väitteiden olevan totta. Kyse on luottamuksesta. Valitettavasti on yrityksiä, jotka tuntuvat toimivan niin, että yrityksen liiketoiminta ja markkinointi rakennetaan oman asiakkaan pettämisen varaan. Uskoisin, että kysyttäessä kuluttajat vastaavat olevansa hintatietoisia ja kriittisiä väitteiden suhteen. Mutta tuskin kuluttajat lopulta ovat hyvinkään perillä tilanteesta, sillä jos olisivat, miksi he hakeutuisivat tietoisesti petetyiksi.
Mainonnan eettisen neuvoston toimivaltaan ei kuulu käsitellä harhaanjohtavaa tai totuudenvastaista markkinointia eikä vertailevaa markkinointia, toteaa Keskuskauppakamarin markkinointioikeudellisista asioista vastaava pääsihteeri Paula Paloranta.
– Sen sijaan Keskuskauppakamarin liiketapalautakunta on B-to-B -erimielisyyksien käsittelyyn tarkoitettu forum.
– Yritys voi saattaa kilpailijansa menettelyn, esimerkiksi harhaanjohtavan markkinoinnin, arvioitavaksi liiketapalautakuntaan, joka voi antaa lausunnon siitä, onko menettely hyvän liiketavan mukaista. Jos katsotaan, että menettely on ollut hyvän liiketavan vastaista ja yritys ei lopeta sitä lausunnon saatuaankaan, lausuntoa pyytänyt voi pyytää lautakunnalta lausunnon julkistamislupaa. Jos saa julkistamisluvan, asian voi saattaa julkisuuteen, joka osaltaan voi toimia sanktiona.