Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sairaalan lääkäri soitti aamuyöllä, ja Caritan, 52, elämä pelastui – "En vieläkään tiedä, kuka pelasti henkeni"

Carita Rönkkö, 52, ei tiedä, keiden munuaiset hänen vertaan puhdistavat. Se ei suinkaan vähennä saajan kiitollisuutta.

– En oikeastaan tee sillä tiedolla mitään, enkä halua alkaa surra menehtyneen luovuttajan kohtaloa, mutta olen tietenkin kiitollinen siitä, että elimiä ylipäätään voidaan luovuttaa ihmiseltä toiselle.

Millaista elämä sitten olisi ollut ilman elinsiirtoa?

– Silloin olisin edelleenkin dialyysihoidossa tai sitten minua ei olisi enää olemassa. Voi kyllä sanoa, että siirto-operaatio on todennäköisesti pelastanut henkeni, Rönkkö pohtii.

Hän sai munuaisensa aivokuolleelta luovuttajalta, mutta nykyisin yhä suurempi osa munuaisista siirretään elävältä luovuttajalta.

– Koska luovutus oli anonyymi, en vieläkään tiedä, kuka pelasti henkeni, Rönkkö pohtii.

Elinsiirtojen määrä alkoi kasvaa vuoden 2019 kudoslain muutoksen jälkeen, sillä ennen lakimuutosta munuaisen pystyi luovuttamaan vain lähiomaiselleen tai samassa osoitteessa asuvalle puolisolleen. Suomessa tehdään silti edelleen muita Pohjoismaita vähemmän munuaisensiirtoja elävältä luovuttajalta.

Viime vuonna elävältä luovuttajilta tuli 46 munuaista. Näistä kuusi oli ystävältä ja kolme anonyymiltä luovuttajalta.

Kaikkiaan Suomessa tehtiin viime vuonna 420 elinsiirtoa, joista 268 oli munuaissiirtoja.

– Elinsiirtojen määrä kasvaa vielä hitaasti, mutta varmasti. Esimerkiksi vuonna 2002 siirtoja oli 241 ja vuonna 2012 kaikkiaan 310, siis yli sata vähemmän kuin viime vuonna, kertoo Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa.

Helsinkiläinen Carita Rönkkö tunsi itsensä jo alle kouluikäisenä itsensä jatkuvasti väsyneeksi ja nukkui paljon. Tutkimusten jälkeen ylenpalttisen väsymyksen syy selvisi: pieni potilas oli sairastunut ykköstyypin diabetekseen.

Hoidoksi muotoutui perinteinen insuliinihoito, mutta vähitellen Rönkön munuaisten toiminta alkoi vakavasti hiipua. Vuosituhannen vaihteessa hän alkoi käydä Kirurgisessa sairaalassa dialyysihoidossa.

– Olin onnekas, että saatoin heti alkuvaiheessa hoitaa itseäni kotidialyysin avulla. Omahoitajani opetti laitteen käytön ja sitä käytin joka toinen yö kahdeksan tuntia kerrallaan, Rönkkö kertoo.

Tarkkojen tutkimusten jälkeen kävi vähitellen selväksi, että Rönkkö pääsee munuaisensiirtolistalle – eli odottamaan hänelle sopivan munuaisen löytymistä elinsiirtoa varten.

Siirtoa odottavalla ei saa olla elimistössään tulehduksia. Ennen listalle pääsemistä otettiin verikokeita muun muassa tulehdusten poissulkemiseksi sekä tutkittiin veriryhmä, kudostyyppi, sydän ja hampaat.

– Oli kyllä iloinen tieto, että vihdoin pääsin siirtolistalle. Silloin oli selvää, että käytännössä milloin tahansa saattaisi tulla puhelu, että juuri minulle sopiva munuainen on tarjolla.

Eräänä aamuyönä 2002 Rönkön puhelin soi ja päivystävä nefrologi kertoi, että sopiva elin on löytynyt ja leikkausvalmistelut on aloitettu. Rönkön olo tuntui helpottuneelta.

Suihkuun, soitto lähiomaisille ja pikaisesti sairaalaan. Leikkaus kesti kolme-neljä tuntia, minkä kuluessa Rönkön vatsanpeitteiden alle siirrettiin uusi munuainen. Omiin toimimattomiin munuaisiin ei siirtoleikkauksen yhteydessä koskettu.

Leikkaus sujui sinänsä hyvin, mutta akuutti hyljintäreaktio viivästytti toipumista.

– Se saatiin hoidettua kortisonilla ja itse munuainen lähti toimimaan varsin pian. Sairaalassa meni kolmisen viikkoa, Rönkkö kertoo.

Kotona oli opeteltava uudenlainen arkielämä.

– Tuntui oudolta, että nukkumaan saattoikin käydä ilman, että iltaisin tarvitsi valmistella dialyysikonetta käyttökuntoon.

Vuonna 2013 tuli eteen myös tilanne, että aiemmin siirretty munuainen ei toiminut enää toivotulla tavalla ja edessä olivat uudet hemodialyysihoidot kotona.

Uusi leikkaus kaikkine käänteineen tuli eteen vuonna 2016.

Rönkkö on tyytyväinen myös siitä, että hän on kaiken keskellä ollut suhteellisen hyvävointinen ja aktiivisesti työelämässä. Elämänlaatua elinsiirto on silti parantanut.

Elinsiirtoviikkoa vietetään 3.–8. lokakuuta.

OIKAISU 4.10. kello 11.10: Carita Rönkölle soitti siirrettävän munuaisen löytymisestä nefrologi, ei päivystävä lääkäri. Uusi munuainen siirrettiin vatsanpeitteiden alle, ei vatsanpeitteisiin. Tilastot koskevat elinsiirtojen, ei elinluovutusten määrää. Jutun sanamuotoja korjattu kauttaaltaan.