HIFK:n katsomoon Pave Mähönen ei mene edes olosuhteiden pakosta.
– Ensimmäinen syksy yli 40 vuoteen, joka ei alakaan lätkällä. Ihan älytön tilanne, parahtaa pitkän linjan Jokeri-fani Pasi, Pave, Mähönen, 56.
– Olen kuin kala kuivalla maalla.
Mähönen ja tuhannet muut Jokeri-fanit jäivät ilman joukkuetta, kun Jokerien pelit KHL:ssä loppuivat viime talvena Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
– Viikon aikana sulta viedään joukkue, sarjapaikka ja kotihalli, Mähönen muistelee puolen vuoden takaista piinaviikkoa.
– Sellaisia tunteita en ole koskaan ennen kokenut urheilun parissa. Tippa tuli linssiin.
Jokereiden edustusjoukkueen hajoamisen ohella Mähönen seurasi järkyttyneenä sodan alkamista Ukrainassa.
Nyt tunteet ovat tasaantuneet ja Mähönen näkee alkaneen lätkäkauden välivuotena, jolloin aktiivifani voi hieman hengähtää.
Hän seuraa muuta urheilua kuten jalkapalloa, NHL-kiekkoa ja junnukiekkoa.
– A-nuorten paikallisderbyssä Nordiksen treenihallissa oli vanhan ajan lätkätunnelmaa. Ajettiin ennen peliä sporalla ympäri stadia, voitettiin matsi ja junnut oli ihan fiiliksissä.
Eikö välivuotta voisi viettää HIFK:ä kannattamalla?
– Ei ikinä, Jokeri-fani nauraa päätään puistellen.
– Se olisi ihan tsoukkijuttu, jos Pave lähtisi HIFK:n matsiin.
Helsinkiläisen lätkäfanin tuntoja on vaikea ymmärtää, jos ei tiedä taustoja. Mähöselle fanius on kiinteä osa identiteettiä sekä harrastus, jonka ympärille arki on rakentunut.
– Kun sarjaohjelma julkaistiin, pelit laitettiin kalenteriin. Siitä alkoi vieraspelien suunnittelu: tarvitaanko hotellia tai pelkkiä kuljetuksia.
Eri faniyhdistyksien puuhamiehenä Mähönen on ollut järjestämässä lukuisia pelimatkoja kotimaassa sekä ulkomaille. Nyt hän toimii pääasiassa keski-iän ylittäneiden fanien Old Chiefs -yhdistyksessä.
Fanius alkoi jo lapsena: valinta Jokereiden ja HIFK:n välillä oli tehtävä vantaalaisen lähiön pihassa. Mähönen valitsi narrijoukkueen, koska sen logo näytti "mageelta", pelityyli viehätti – ja kaveritkin kannattivat Jokereita.
Samassa lähiössä sattui asumaan edustusjoukkueen pakki Pertsa Savolainen. Nuoret fanit pääsivät joskus hänen kyydissään Nordikselle peleihin.
Siviiliammatiltaan maalarina toiminut Mähönen tottui myös siihen, että HIFK:n ja Jokereiden kannattajien välinen naljailu oli aikoinaan läsnä myös raksoilla.
– Pelipäivinä liimattiin lehtijuttuja toisten pukukaappeihin, Mähönen muistelee naureskellen.
– Voittomatsit tiesi nuorempana rokulipäiviä ja mestaruuksista taisi mennä viikkokin juhliessa.
Mähösen ja Jokereiden yhteiseen historiaan kuuluu kausia, jolloin joukkue pelasi SM-Liigan sijaan kaksi kautta divarissa. Pääsarjassakin jännitettiin useina vuosina karsintapeleissä, meneekö liigapaikka alta.
Yksi fanihistorian hienoimpia muistoja on karsintamatsi Oulussa vuonna 1989, joka päättyi Jokereiden voittoon ja fanien rynnistykseen jäälle: sarjapaikka pidettiin.
– Jos me oltais se matsi hävitty, joukkue olisi todennäköisesti hajonnut eikä Areenaa olisi koskaan rakennettu.
Monen huonon vuoden jälkeen nannaa satoi fanin syliin vuonna 1992 joukkueen voittaessa Suomen mestaruuden Jyväskylässä.
– Mentiin pelin jälkeen pukukoppiin. Minustakin on kuvia kun kannattelen Kanada-maljaa.
Mähönen puhuu seurasta ja joukkueesta jatkuvasti me-muodossa. Häntä ei haittaisi vaikka liigapaikkaa pitäisi hakea alemmalta sarjatasolla.
– Olisi oikeastaan hienoa täyttää pienten jäähallien katsomot Jokeri-faneilla.
– Me tullaan vielä, hän sanoo lopuksi.