Addiktin lähiomainen saa päärooliin Elina Aallon monologissa. Esitykset päättyvät keskustelutilaisuuteen.
Näyttelijä ja käsikirjoittaja Elina Aalto on kirjoittanut monologiesityksen, jonka pääroolissa on vakavasta riippuvuudesta kärsivän henkilön läheinen.
Aallon esittämiä hahmoja on useita, samoin näiden omaisia, joilla on riippuvuussuhde niin alkoholiin, huumeisiin, pelaamisen ja seksiin. Addiktin omaisena on puoliso, vanhempi, lapsi, sisar ja ystävä.
Yhteistä heille on tunteiden kirjo: väillä syytetään rankasti, välillä rakastetaan lähes kuoliaaksi.
– Yhteistä on myös virheellinen käsitys, että riippuvuudesta kärsivän toimintaa voisi kontrolloida tai muuttaa.
Läheisellä on kova tarve parantaa ja pelastaa rakastamansa ihminen.
– Mutta siihen ei läheinen pysty. Se on sen addiktin oma tehtävä, Aalto toteaa.
Aalto kiinnostui addiktioista kymmenisen vuotta sitten valmistuttuaan Teatterikorkeakoulusta. Myöhemmin näkökulma kääntyi läheiseen samalla kun pian ensi-iltansa saava esitys alkoi hahmottua.
Usein sivurooliin jäävän läheisen näkökulma tuntui kiinnostavalta, sillä yleensä huomion keskipisteenä on addikti.
Läheisen rooli koskettaa myös laaja joukkoa, myös esityksen tekijää.
– Esityksessä paljon tunnistettavia tunteita, mutta nämä ovat universaaleja kokemuksia. Minulle on tärkeää, että esitys on fiktiivinen.
Aalto tietää, että vakava riippuvuus voi sairastuttaa läheisen.
– Toisen addiktio vie kaiken huomion. Oma elämä jää taka-alalle ja elät vain toisen ihmisen kautta.
Esitystä työstäessään Aalto on huomannut että addiktin läheisille on apua ja tukea tarjolla, jos sitä osaa etsiä.
Avun hakemista voi hankaloittaa se, että addiktin läheinen kietoutuu saman häpeän ja valehtelemisen kaapuun, jolla addikti on itsensä peittänyt.
– Voi kestää pitkään myöntää, että sun läheisellä on riippuvuusongelma.
Vaikka Aalto sanoo tehneensä todellisen syväsukelluksen aiheeseen, hänellä ei ole kaikenkattavaa ohjenuoraa vakavasta riippuvuudesta kärsivän ihmisen läheiselle.
– Parasta, mitä voit tehdä on ottaa asia rohkeasti puheeksi ja tarjota kyytiä hoitoon.
Aallon käsikirjoittaman ja Jermo Grundströmin ohjaaman Älä rakasta minua humalassa -monologiesityksissä Aallon kanssa lavalla on viulisti Essi Höglund.
Tunti ja 45 minuuttia kestävät esitykset päättyvät teemakeskusteluihin. Niille on varattu 40 minuuttia.
Ensimmäisellä esityskerralla 25. lokakuuta paikalla on Johanna Pohjola, joka on kirjoittanut kirjan Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan (2020).
Näyttelijä Severi Saarinen on paikalla 28. lokakuuta esityksen jälkeen. Hän esittää elokuvassa Laitapuolen hyökkääjä (2022) päihdesotkuun ajautunutta jääkiekkoilijaa.
Marraskuun alussa paikalla on Katri Ylinen, joka on Darravapaa-yhteisön toinen perustaja.
Älä rakasta minua humalassa, Musiikkiteatteri Kapsäkki (Hämeentie 68). Liput: Lippu.fi.
