Ravintola Nokan väki pakeni putkiremonttia Lappin ja asui poromiesten kämpässä.
Taloyhtiön putkiremontti, suunniteltu sukitus, eteni vaiheeseen, jossa Katajanokan ravintola Nokka joutui sulkemaan ovensa viikoksi. Keittiöpäällikkö Ari Ruoho ja ravintolapäällikkö Terhi Vitikka veivät väkensä Lappiin syyskuun lopuksi.
Pakkoa ei ollut ja lennoista piti maksaa omavastuu, mutta porukan kokemus oli ainoalaatuinen.
– Tällaista tilaisuutta ei voinut olla käyttämättä. Se ei toistu ehkä koskaan. Räntääkin satoi välillä ja tuli vähän mustelmia, kun porot puskivat, Ruoho hehkuttaa.
Ruoho, Vitikka ja kymmenen työntekijää – kuusi salista ja neljä keittiöstä – vietti viikon aidoissa oloissa asuen myös poromiesten kämpässä.
Nokan väki otti osaa Pohjois-Sallan paliskunnan poroerotukseen.
– Ihan töissä – ei turisteina, Ruoho vakuuttaa ja sanoo sen olevan tärkeää, että henkilökunta näkee ja kokee, mistä ruoka tulee.
– Ei auta, että minä vain kerron, hän tuumaa.
Kokemuksia ja kuvia on jo jaettu eteenpäin Nokan some-kanavilla.
Isäntänä matkalla toimi poromies, metsänomistaja ja yrittäjä Hannu Lahtela, joka on toimittanut poronlihaa muihinkin pääkaupungin ravintoloihin, kuten esimerkiksi Lasipalatsiin ja Gastro Cafe Kallioon.
Miten Nokan väki pärjäsi?
– Yllätyin. Tuli sellainen tyttövoittoinen porukka. Miten fiksuja ja miten valmiita ja rohkeita tutustumaan elinkeinon perusasioihin!
Arvosanaksi hän antaa 10+ ja suullinen arvio lienee melkoinen kohteliaisuus:
– Harvoin on asvaltilta tuollaisia ihmisiä täällä.
– Töitä tehtiin aamusta iltaan – pitempään kuin valoisaa riitti. Kämpällä syötiin aamupalalla poronkäristystä ja iltapalalla poronkäristystä.
Vakavana asiana he saivat kuulla porotalouden nykytilasta: teurasmäärät ovat pudonneet neljännekseen aikaisemmasta, ja tällä paliskunnalla on poroja vain 40 prosenttia sallitusta.
– Näin meillä, mutta monella muullakin paliskunnalla on normaalia vähemmän, hän huomauttaa.
Pohjois-Sallan paliskunta on siitä erikoinen, että sen alueella poroja ei tarhata eikä ruokita, vaan eläimet tulevat toimeen omillaan. Se tuntuu maussa; villiporo on erilainen kuin pihaporo.
Lahtelan mukaan porokarjan vähenemisen syitä on monta. Niistä päällimmäiset ovat:
Ilmaston muutos. Vaikuttaa poron ravinnon saantiin talvella kun hanget kovettuvat.
Muu maankäyttö. Hakkuut vähentävät luppoa ja naavaa, jotka ovat poron ravintoa.
Petokannat. Pedot ottavat aina osansa oli sitten hyvä tai huono vuosi.
Nokka on poronsa hankkinut ja Ruoho vakuuttaa, että kaikki liha käytetään – ei vain fileet, vaan myös potkat, kielet, sydämet, kaulat jne.
Itä-Lapin matkan tulokset alkavat näkyä lautasella Helsingin Katajanokalla juuri näinä päivinä.
Entäpä poroisäntä Lahtela, vaikka hän tuntee Helsingin huippupaikat, mikä on oma herkku?
– Veriruuista tykkään, mutta sitten on yksi ylitse muiden:
– Poron kaula. Yön yli uunin jälkilämmössä haudutettuna.
– Se on sellainen lapsuuden mieluisa muisto tuoksuineen.
– Se on pehmyttä. Paljon kollageenia. Irtoaa helposti. Osa nautintoa on sormin syöminen, hän kerrassaan herkistyy.
Legendaarinen ravintola Salve menee uusiksi – "Uniikki henki säilytetään"