Yrittäjä Ismo Oksanen palkkasi tanssijaksi aikanaan myös Matti Nykäsen.
11. marraskuuta kolmekymmentä vuotta sitten Ismo Oksanen avasi Alppikadulla Pikku Pietari -pizzeriaan 17-paikkaisen strippibaarin.
Hän teki baarimikon, kokin ja vahtimestarin hommia. Ex-puoliso toimi topless-tarjoilijana. Viereisen huoneiston hankkiminen nosti asiakaspaikkaluvun 57:ään.
Bisneksen räjäytti iltapäivälehden otsikko, joka meni jotakuinkin: Bordelli keskellä Helsinkiä.
– Kun tulin töihin, jono oli kilometrin mittainen, Oksanen muistelee nyt.
Pöhinä on sittemmin hiipunut, ja seksi siirtynyt nettiin. Genressä on enää kolme ravintolayritystä, kun niitä toimi Helsingissä huippuvuonna 1995 kaksitoista ja yksi Tikkurilassakin.
Alalla on vanhastaan kyseenalainen maine, joten Oksanen alleviivaa laadunvalvontaa:
– Jos tulee vieras tyttö, joka alkaa kiertää pöytiä, hänet ohjataan ystävällisesti poistumaan.
Muuten naisasiakkaat ovat hänen ravintolassaan tervetulleita ja siellä käydään esimerkiksi opettelemassa eroottista tankotanssia.
Se oli elämäni parasta aikaa.
– Kukaan ei myy itseään. Katsoa saa, muttei koskea. Tyttöjen kanssa voi keskustella mukavia.
Miesstrippareita ei ole. Pitää oikein kysyä, miksi?
– Se ei käy asiakkaille. Ei edes Matti Nykänen myynyt, hän tunnustaa Järvenpään Casinon kohurekrytoinnista.
Mitä lysti Iso Roobertinkadun ravintolassa maksaa?
Sisäänpääsy 20 euroa. Juomat päälle kympin. Samppanjat toki reippaasti enemmän.
Aivan ilkosilleen tanssitaiteilijat heittävät kabinetin puolella, ja sinne pääsystä pitää pulittaa noin sata euroa. Oksanen välttää sanomasta ”verhon takana”, koska fyysistä verhoa ei ole.
Artisteja pyörii ravintolan tiloissa illasta riippuen 6–12. Suurin osa on suomalaisia, muuten Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Muualtakin EU:sta on tultu, kuten Bulgariasta, Espanjasta, Ruotsista ja Englannista.
– Venäläiset eivät ole saaneet työlupia sitten vuoden 1995. Sieltä tuli siihen asti myös tosi korkeatasoisia orkestereita, hän huomauttaa.
Työntekijät heittävät vain neljän päivän keikkaa. He ovat joko ravintolan palkkalistoilla suomalaisella verokirjalla – jotkut tulevat ohjelmatoimiston kautta – tai osalla suomalaisista on oma firma, jonka laskuun he kiertävät myös muualla Euroopassa.
– Meillä on hyvät välit kaikkiin viranomaisiin, Oksanen toteaa.
Omat ja aiemman puolisonsa verovelat hän maksoi pois ja istui talousrikostuomionsa, eivätkä bisnekset koskaan katkenneet tyystiin, kun tuomiot tuli kärsittyä exän kanssa eri tahtia.
– Se oli elämäni parasta aikaa, Oksanen sanoo 2000-luvun alussa vankilareissusta.
Hän teki töitä keittiöllä ja tienasi 35 euroa päivässä.
– Olen laihtunut 62 kiloa. Enimmillään painoin 132. Nyt 70. Sen ansiosta olen hengissä. Saan virtaa asiakkaista ja tytöistä. Tupakan jätin 15 vuotta sitten, kertoo kalaruoan ja muutaman viinilasillisen ystävä.
Ravintolan käyntikortti on valkoinen limusiini, joka seisoo parkissa keskeisillä paikoilla. Oksanen ajaa sitä itse.
– Varmaan yksi Helsingin kuvatuimpia nähtävyyksiä. Jokin lehti väitti, etten muka maksa pysäköintisakkoja. Parhaana vuonna tilitin kaupungille yli 6 000 euroa. Toisaalta, mistä saat yhtä tehokkaan mainoksen, hän kysyy.
Gentlemans ClubIso Roobertinkatu 4Auki: ke–la 21–05Ikäraja 18 vuotta.
Oikaisu 7.11. klo 9.28: Jutun ingressissä luki virheellisesti, että Gentlemans Clubin perustamisesta olisi kulunut 30 vuotta. Ravintola on noin 20 vuotta vanha, mutta Ismo Oksasen ura ravintoloitsijana on kestänyt 30 vuotta.