Näin puhut kuolemasta lapselle – Erikoislääkäri: "Jos kerrotaan, että isovanhempi lähti pois, lapsi ei ymmärrä sitä"

Pyhäinpäivänä moni hiljentyy muistelemaan läheisiä kuolleita. Suru koskettaa niin aikuisia kuin lapsiakin, mutta miten läheisen kuolemasta tulisi lapselle puhua?

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri sekä lasten ja nuorten kognitiivinen psykoterapeutti Riikka Riihonen, 41, sanoo, että läheisen kuolema on myös lapselle iso kriisi.

– Lapselle se ei ole ainakaan vähemmän iso asia kuin aikuiselle. Tärkeää olisi antaa uskoa, että tästäkin selvitään.

Monet arastelevat Riihosen mukaan puhua kuolemasta lapsen kanssa. Lasta ei pitäisi kuitenkaan jättää surun kanssa yksin tai sen ulkopuolelle. Tietoa pitäisi antaa ikään sopivalla tavalla ja yrittää vastata aiheesta heränneisiin kysymyksiin.

– Lapselle tulisi kertoa, mitä on tapahtunut. Henkilö on kuollut, emmekä me voi enää tavata häntä. Pikkuhiljaa lapsi tottuu ajatukseen ja voi palata myöhemmin aiheeseen kysymyksillä. Aikuisen olisi hyvä vastata niihin.

Lelujen ja enkelipatsaiden meri kertoo, että tänne on haudattu 5 000 lasta – Jim Sember on kantanut satojen lapsivainajien tuhkan ja nähnyt omaisten surun: "Tärkeintä on olla läsnä"

Kuoleman todenmukainen selittäminen on tärkeää.

– Jos hänelle kerrotaan, että isovanhempi lähti pois, lapsi ei ymmärrä sitä. Kuolema on konseptina lapselle outo.

Riikosen mukaan siinäkään ei ole mitään väärää, että vakuuttaa lapselle, että sinä tai minä emme tule nyt kuolemaan, jos läheinen on kuollut. Meillä ei ole kuolemanvaaraa.

Tavallisesti 5–6-vuotiaat alkavat kiinnostua kuolemasta ja heillä syntyy luontainen kiinnostuminen abstrakteihin asioihin.

– Lapsi saattaa sanoa, että minäkin haluan kuolla, jos koira kuoli. Tämä ajatus on tärkeää erottaa itsetuhoisuudesta, koska lapsi ei vielä ymmärrä, mitä kuolema tarkoittaa ja hahmota sitä samalla tavalla kuin aikuiset. Pieni lapsi ymmärtää vain että joku on poissa.

Kouluikäinen alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuuden.

Suru voi tulla viiveellä ja näkyä lapsissa eri tavalla: vetäytymisenä, ärtyneisyytenä tai surullisuutena.

– Joskus jotkut taidot voivat hetkellisesti taantua, lapsi takertua aikuiseen tai ei pysty puhumaan asiasta.

Uusi ilmiö yleistyy hautausmailla – Ylipuutarhuri: "Ei haluta, että hauta on jonkun hoidettavana"

Lapsen suru kulkee tavallisesti samaa kaavaa kuin aikuisenkin: asian kieltäminen, sen työstäminen ja hyväksyminen.

Riihonen puhuu lapsuudenaikaisista haitallisista kokemuksista (eng. ACE), joita tutkimusten mukaan jopa 80 prosentilla lapsista on lapsuuden aikana vähintään yksi, useimmilla enemmän.

– Ne voivat olla mitä vaan, kuten vanhempien ero, muutto, kiusaaminen tai läheisen menetys. Mitä enemmän menetyksiä on ollut sitä enemmän on riski, että lapselle tulee psyykkisiä pulmia.

Asia ei kuitenkaan onneksi ole näin mustavalkoinen.

– Lapsen selviämisen kannalta sillä ei ole niin paljon merkitystä, mikä haitta on, vaan miten hän tulee tuetuksi menetyksen jälkeen. Tukiverkon on tärkeä olla paikalla ja läsnä.

Jos lapsi on menettänyt esimerkiksi vanhempansa, joka on vaikkapa laulanut videolle tuttua laulua, voi lapsen kanssa katsoa videoita ja muistella kuollutta. Mieleen voi tulla positiivisia tai negatiivisiakin tunteita.

– Pääasia on se, että tunteita pystytään käsittelemään, Riihonen sanoo.

Vauvan sydänäänet lakkasivat kuulumasta hieman ennen laskettua aikaa – Mia Heinonen, 47, päätti, ettei muserru surun alle: "Ymmärsin, että elämämme piti jatkua, vaikka Roopen elämä ei jatkunutkaan"

Helsingin vanhin kirkko remonttiin – Nyt voit kuulla, mitä temppelille tapahtuu

Hautauskuljetuksissa kaaos, omaiset joutuvat Helsingissä kiusallisiin tilanteisiin – "Ajamme paikasta toiseen, emmekä löydä arkkuun laitettavaa vainajaa"