Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

140 euron asiakas oli outo, kirjoitti seksityöntekijä päiväkirjaansa – "Tuijotti mua koko ajan silmiin"

Helsinki 18.2.2018: Sata euroa, 15 minuuttia, pikanen, ihan ok.

140 euroa, 30 minuuttia. Outo, tuijotti mua koko ajan silmiin.

Näin on kirjannut seksityöntekijä helmikuisen päivän asiakkaistaan päiväkirjaansa.

Päivä oli poikkeuksellisen hyvä ottaen huomioon, että televisiosta tuli samana päivänä Suomen lätkämatsi Ruotsia vastaan olympialaisissa. Sekin tieto on kirjattu ylös.

Muun muassa tämä päiväkirjan sivu on esillä Helsingin kaupunginmuseon uudessa näyttelyssä Horot – seksityöntekijöiden puheenvuoro.

Kyseessä on näyttely, jonka avulla pyritään monipuolistamaan kuvaa Helsingin historiasta ja nyky-Helsingistä, lieventämään seksityöhön kohdistuvia ennakkoluuloja ja lisäämään tietoa aiheen ympärillä, museo kertoo tiedotteessaan.

Näyttely on tehty yhteistyössä seksityöntekijöiden kanssa. Sen ovat tuottaneet museon Sauli Seppälä ja Iisa Aaltonen, ja kuratoinut seksuaalikasvattaja Terhi Suokas.

Suokkaan mielestä näyttely toimii esimerkkinä suomalaisen asennekulttuurin avautumisesta: vaietuista aiheistakin voi puhua.

Näyttely sai alkunsa Suokkaan kiinnostuksesta ja halusta kyseenalaistaa omia käsityksiään seksityöstä vuosia sitten.

Hän haki tietoa ja kontakteja seksityöntekijöihin muun muassa keskustelufoorumeiden kautta. Omat mielikuvat seksityöstä alkoivat monipuolistua.

– Seksintyöntekijä voi olla kuka tahansa vastaan tuleva, Suokas sanoo.

Hänen mukaansa seksityöntekijöissä on eri-ikäisiä, eri sukupuolisia ihmisiä monenlaisista taustoista ja eri aloilta.

– Lastensuojelutyöntekijästä lääkäriin tai päiväkodin työntekijästä kaupanmyyjään, Suokas kuvaa.

– Ainoa yhdistävä tekijä on se, että ihminen suhtautuu seksuaalisuuteen jollain tavalla avoimin mielin.

Seksityöntekijä myy seksiä rahaa vastaan.

– Raha on tärkeä kannustin, mutta harva jaksa kovin kauaa pelkän rahan takia, Suokas sanoo.

Vapaaehtoista seksityötä tekevillä on myös muita intressejä:

– Moni saa siitä itsekin jotain: joku saa kiksejä ihan vain siitä asetelmasta, että olen seksityöntekijä. Joku taas siitä, että seksityö irrottaa muusta arjesta. Työhön kuuluu laittautuminen ja tapaamiset.

– Seksityö voi tuoda ihmisen elämään mielekästä sisältöä.

Näyttelyn pääpaino on vapaaehtoisen seksityön esittelyssä, mutta alaan liittyvä harmaa ja rikollinen puoli ovat myös esillä. Esimerkiksi synkässä huoneessa on esillä seksityöntekijöiden toisilleen kirjoittamia varoituksia.

– Jos on jotain työturvallisuutta vaarantavaa, niistä pyritään kertomaan muille. Muutoin seksityöhön ei kuulu levitellä ihmisten henkilötietoja.

Suokas sanoo kohdanneensa seksuaalikasvattajan työssään sokerideittailua, jossa nuoret tarjoavat seuraa tai seksipalveluja usein itseään vanhemmille henkilöille.

Palkkiona voi olla rahaa tai arvokkaita lahjoja.

– Sokerideittailussa esiintyy joskus ongelmia, jos seuraa tai seksipalveluja tarjoava ei tunne vielä omia rajojaan tai ei osaa huolehtia turvallisuudestaan. Tätä jotkut pyrkivät käyttämään hyväksi.

Kun seksiä vaihdetaan päihteisiin tai sitä ostetaan alaikäiseltä lahjoilla tai rahalla kyse ei ole seksityöstä vaan hyväksikäytöstä tai kaltoin kohtelusta ja jopa rikoksesta, Suokas huomauttaa.

Suokas kertoo, että seksityöhön liittyy paljon kiinnostavia ja hauskojakin seikkoja, joihin pääsee nyt tutustumaan museossa.

Alussa mainittuun päiväkirjaotteeseen liittyy työtapaturma. Päiväkirjaa pitänyt seksityöläinen unohti päiväkirjansa asiakastapaamisen jälkeen hotellihuoneeseen.

– Hän joutui soittamaan hotelliin ja kysymään huoneeseen unohtunutta ”kirjasta”. Se lähettiin hänelle postitse, Suokas kertoo.

Horot – Seksityöntekijöiden puheenvuoro, Helsingin kaupunginmuseo (Aleksanterinkatu 16). Näyttely on avoinna 5. maaliskuuta asti. Vapaa pääsy.