– Kaupungin kiire lyö nyrkillä kovaa naamaan.
Siltä Mimmi Holmbergiltä, 23, tuntuu, kun hän palaa Helsinkiin vietettyään aikaa synnyinseudullaan Nuorgamissa.
– Kiire tarttuu usein minuunkin, ja joskus huomaan, että juoksen Helsingissä melkein kaikkialle.
Holmberg muutti kymmenisen vuotta sitten Nuorgamista Helsinkiin.
Hänen kotikylänsä Nuorgam on Suomen pohjoisimman kunnan Utsjoen pohjoisin kylä. Matkaa Norjan rajalle on vain pari kilometriä.
Kun suomalainen muuttaa pikkukylästä suurkaupunkiin, muutto ja muutos ei aina onnistu kädenkäänteessä. Koko elämänpiiri elämänpiiri vaihtuu lähes aina täydellisesti.
– Jos ajatellaan, että muuttajan ei tarvitse tehdä lähtöpäätöstään pakon edessä, silloin hyvin usein on suunnitelmissa se, että aiotaan parantaa omaa elämänlaatua. Se ei kuitenkaan kohene heti muuton jälkeen, vaan siihen voi kulua jopa useita vuosia, arvioi vastaava tutkija Tomas Hanell Siirtolaisuusinstituutista.
Hanellin mukaan Suomessa on tutkittu hyvin vähän sitä, mitä muuttajien elämänlaadulle aivan konkreettisesti tapahtuu. Sen sijaan Isossa-Britanniassa on tehty pitkittäistutkimuksia.
– On havaittu, että muuttajan elämänlaatu laskee keskimäärin kolmisen vuotta ennen varsinaista muuttoa, mutta muuton jälkeen käykin päinvastoin, Hanell mainitsee.
Helsinkiin muuttaa muualta Suomesta vuosittain noin 35 000 henkeä, joilla kaikilla kestää oma aikansa tottua uuden kotikaupunkinsa elämäntapaan. Mimmi Holmberg on yksi heistä.
– Kun äiti kertoi muuttopäätöksestä, se oli kiinnostava ja kiva yllätys, mutta vanhoja koulukavereita tuli heti ikävä, Holmberg kertoo.
Tutun kodin jäätyä taakse Holmbergin perheellä alkoi tyystin uudenlainen elämä suurkaupungissa. Kun Nuorgamin kyläkoulussa oli ollut kolmetoista oppilasta, uusia koulukavereita Mimmillä olikin Siltamäen ala-asteella yhtäkkiä lähes kolmesataa.
Suurkaupunkiin muuttaneen työllisyystilanne useimmiten kohenee, sillä kaupungeissa työmahdollisuuksia on maaseutua enemmän – ja osa lähtee kotiseudultaan pois juuri töitä etsimään.
Holmberg on Helsinkiin muuton jälkeen työllistynyt hyvin. Kontulan nuorisotyökeskuksessa hän on ollut viime elokuusta lähtien.
– Paljon varmaan riippuu siitä, millainen muuttaja on. Itse olen aika sosiaalinen, joten minun on helppo ystävystyä ihmisten kanssa. Minulla on kaikki hyvin, on nuorisoalan koulutus ja mieluisa työpaikka.
Kaupungeissa harrastusmahdollisuuksia on lähes aina huomattavasti monipuolisempi valikoima kuin kotimökin keskellä peltojen kupeessa.
– Samoin suurissa asutuskeskuksissa ihmisten terveydentila on keskimääräistä parempi, mutta tämä riippuu hyvin paljon kustakin muuttajasta. Kaikki ovat aina yksilöitä, Hanell kertoo.
– Jos pitäisi antaa kouluarvosana omalle elämälleni, se olisi varmaankin ysi, ehkä ysi plussakin. Monella ovat asiat paljon huonommin, Holmberg kertoo.
Helsinki ei ollut Holmbergille aiemminkaan tuntematon kaupunki, sillä perheen sukulaisia asui täällä Suomi-neidon helmapuolella.
Muutto uudelle paikkakunnalle jännitti silti aikoinaan kymmenvuotiasta tyttöä.
– Kun alkoi olla puhetta siitä, että muuttaisimme äidin työn vuoksi Helsinkiin, toivoin heti, että olisipa uusi koti sitten kerrostalossa. Ja olihan se.
Isän sukujuuren puolelta osittain saamelainen Holmberg ei onneksi kokenut suurkoulussa kiusaamista, mutta toki kaverit laittoivat saamelaisuuden merkille.
– Se oli etupäässä sitä, että kellään ei oikein ollut tietoa siitä, mitä saamelaisuus oli.
Muuttaja voi kokea uuteen kaupunkiin saapumisen negatiiviset puolet raskaiksi.
– Kaupungeissa tuloerot ovat verraten suuret, ja asuntojen keskikoko on pienempi kuin maaseudulla. Paikasta toiseen liikkumiseen menee varsinkin Helsingin seudulla hyvinkin paljon aika, kertoo Hanell.
– Jos Helsingissä menee kodin ja työpaikan välillä aikaa puolitoista tuntia, Utsjoella siihen voi mennä vain kymmenen minuuttia.
Hanellin mukaan suurkaupunkien melu, roskaisuus ja runsas valon määrä saattaa pistää silmään, jos lähtöpaikassa on totuttu maaseudun rauhaan, siisteyteen ja öiseen pimeyteen.
Holmberg on asunut Helsingissä useassa eri paikassa, muun muassa Kalliossa, Haagassa ja Myllypurossa. Nyt hän asuu Pohjois-Pasilassa ja mieli tekisi muuttaa Siltamäkeen.
– Joskus olen ajatellut sitäkin, että tämä minun muuttamistarpeeni voisi johtua siitä, että olen lapsena tullut niin kaukaa tänne Helsinkiin. Ehkä se on eräänlaista juurettomuutta, mutta itse en ainakaan kärsi siitä.
Viime vuosien aikana Holmbergin mieleen on syttynyt myös haave paluusta pohjoiseen.
– On se käynyt monesti mielessä, että jos muuttaisin joskus vanhempana takaisin. Äitikin on muuttanut Helsingistä Nuorgamiin.
Mimmi Holmberg ei suinkaan ole ainoa Suomen pohjoisimmasta kolkasta suurkaupunkiin muuttanut, sillä Utsjoelta on viimeisimmän vuosikymmenen kuluessa siirtynyt kuuteen suurimpaan kaupunkiin – Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu – kaikkiaan 235 asukasta.
Heistä viitisenkymmentä on Holmbergin tavoin suunnannut muuttoauton nokan Helsinkiin.
Hieman yllättäen kuudesta suurkaupungista Utsjoelle on muuttanut vuosina 2012–2021 peräti 264 henkeä. Heistä helsinkiläisiä on ollut 73.