Muovipakkausten kierrättäminen on nykyisin helpompaa kuin ennen, sillä pakkausmerkintöjä ei tarvitse tihrustaa.
– Kaikki muovipakkaukset saa laittaa kierrätysastiaan, pois lukien vaarallisten aineiden, kuten grillisytytysaineen, pakkaukset. Aiemmin keräykseen ei saanut laittaa pvc-pakkauksia, mutta tällaiset kierrätystä vaikeuttavat materiaalit ovat poistuneet pakkauskäytöstä. Niiden osuus on enää prosentin osia, sanoo toimitusjohtaja Mika Surakka Suomen Uusiomuovi Oy:stä, joka on muovipakkauksia käyttävien tuottajien yhteinen yritys.
Muutos on hänen mukaansa tullut voimaan kesäkuussa.
Jopa styroksipakkaukset kelpaavat kierrätykseen.
Myöskään vaatimusta muovin puhtaudesta ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti, sillä kaikki muovit pestään laitoksella. Pääasia on, että pakkaukset ovat tyhjiä.
– Ei tarvitse tiskikoneessa pestä, kuten jotkut tekevät. Jos pakkauksessa on ollut broilerinkoipia marinadeineen, ei haittaa, jos marinadia jää. Jos jää broilerinkoipia, se haittaa, Mika Surakka havainnollistaa.
Kemikaalijäämät ovat kuitenkin hankalia – tai polttoaineen kaltaiset helposti syttyvät aineet jopa vaarallisia, kertoo kehityspäällikkö Mikko Koivuniemi keräysmuovin käsittelevältä Fortumilta.
– Se on räjähdysvaara koko ketjussa.
Meidän on mahdoton kierrättää 50 prosenttia, jos kerätään vain 41 prosenttia.
Mika Surakka, Suomen Uusiomuovi Oy
Jotkut esineet puolestaan ovat vaarallisia käsittelylaitoksen laitteille.
– Esimerkiksi muovisessa lumikolassa on potta muovia, mutta kahva metallia. Siitä meidän murskamme eivät oikein tykkää. Se voi aiheuttaa pahimmillaan satojen tuhansien eurojen kustannukset ja tietysti tuotannon keskeytymisen.
Mika Surakan mukaan laitos kykenee käsittelemään vaikkapa pakasterasian tai pulkan, mutta vaikkapa nelimetrinen viemäriputki tukkii järjestelmän.
Muovinkierrätykseen saa tällä hetkellä laittaa vain pakkauksia, koska niitä koskee niin sanottu tuottajavastuu. Tämä tarkoittaa, että tuotteitaan muoviin pakkaavien on järjestettävä ja maksettava pakkausten kierrätys.
Muiden muovien päätyminen keräysastiaan on kuitenkin pieni paha verrattuna siihen, mitä kaikkea muuta sinne dumpataan.
– Jopa 20 prosenttia on jotain muuta kuin muovipakkauksia. Siellä on rakennusjätettä ja vaippoja – materiaaleja, jotka eivät ole edes muovia. Kierrätysjärjestelmäämme ei ole suunniteltu esimerkiksi kaakeleille, Mika Surakka sanoo.
– Tavallinen tilanne on se, että taloyhtiön sekajäteastia on täynnä, mutta muovinkeräyksessä on tilaa. Kyllä se sekajätepussi sitten muovinkeräykseen heilahtaa, Mikko Koivuniemi toteaa.
Hänen mukaansa jätettä on jopa 25 prosenttia kerätystä materiaalista.
– Se rasittaa sekä keräysverkostoa että meidän kapasiteettiamme. Jos 25 prosenttia kapasiteetista menee roskan käsittelyyn, se ei ole kovin tehokasta.
Iso ongelma on kuitenkin myös se, että muovinkeräysastiaan jää päätymättä materiaalia, joka sinne kuuluisi.
Lain mukaan vähintään puolet muovipakkauksista pitäisi kierrättää vuonna 2025, mutta tavoite on vielä varsin kaukana. Tällä hetkellä kierrätysastiaan päätyy vain 41 prosenttia pakkausmuovista.
– Meidän on mahdoton kierrättää 50 prosenttia, jos kerätään vain 41 prosenttia, Mika Surakka toteaa.
Siitä muovista, jota suomalaiset palauttavat, uudelleen raaka-aineeksi päätyy 57 prosenttia, mikä on 23,7 prosenttia markkinoille päätyvistä pantittomista muovipakkauksista. Vuoden 2025 minimistä on siis saavutettu vasta runsas puolet, kun pantilliset pullot otetaan laskuihin mukaan.
Jos suomalaiset palauttaisivat muovipakkaukset nykyistä tunnollisemmin kierrätysastioihin, materiaalivirran kasvu mahdollistaisi myös harvinaisempien muovilaatujen hyödyntämisen.
– Kierrätyshän tapahtuu oikeasti vasta, kun kierrätysmuovi syrjäyttää neitseellistä tavaraa. Kilo kierrätyspropeenia syrjäyttää kilon neitseellistä, Mikko Koivuniemi sanoo.
