Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nämä asiat menivät pieleen koulujen inkluusiossa – professori: "Hyvä vihollinen, jota on helppo syyttää ongelmista"

Inkluusion vaikeuksien takana on kaksi selvää syytä, sanoo professori Markku Jahnukainen.

Koulujen erityisopetus vaatii yhteisen ”Suomen mallin”, sanoo professori Markku Jahnukainen, 54 Helsingin yliopiston kasvatustieteiden osastolta.

– Toiminnan toteuttaminen on pitkälti jäänyt kunnille ja kouluille tuumittavaksi. Opetuksen järjestäjällä on melko vapaat kädet valita eri vaihtoehtoja. Monesti opettajat kuvittelevat toteuttavansa jotain i:llä alkavaa toimintaa, jonka he luulevat tehtäväkseen.

Opettajat lähes yksimielisiä: tällainen opiskelu on Suomessa mahdotonta

I-kirjaimella Jahnukainen tarkoittaa inkluusiota eli tukea tarvitsevien lasten oikeutta opiskella yleisluokissa.

Inkluusion kerrotaan ajaneen helsinkiläisiä koululuokkia kaaokseen. Ilmiö nousi esiin syyskuussa, kun Helsingin Sanomat haastatteli kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyaria (sd.).

Jahnukainen sanoo, että monet esiin nousseet esimerkit kertovat vain huonosti toteutetusta oppimisen tuesta.

– Inkluusioon ei kuulu se, että tukea tarvitseva oppilas liitetään yleisopetuksen ryhmään ilman tukitoimia. Tuen täytyy seurata oppilasta.

Inkluusioon liitetyt vaikeudet johtuvat paitsi maan yhteisten tavoitteiden puuttumisen, myös vakuuttavan tutkimustiedon puutteesta, professori arvioi.

Jahnukainen on ilahtunut siitä, että tällä hetkellä koulujen kiinnostus inkluusiotutkimusta kohtaan on kasvamassa.

– On tärkeää, että rehtorit ja opettajat haluavat lähteä mukaan selvittämään, mitä vaikutuksia erilaisilla ratkaisuilla on oppimistuloksiin.

Erityisopetuksen mahdollinen lisärahoitus ja kokonaisuudistus on jäämässä seuraavalle hallitukselle. Lisäresurssista ei ole kouluille hyötyä, jos sitä ei osata käyttää. Tutkimuksesta olisi Jahnukaisen mukaan apua juuri tähän.

Hän tietää, että Helsingissä on paljon kouluja, joissa tukea vaativien oppilaiden kanssa toimiminen on otettu tosissaan jo kymmenien vuosien ajan. Hyviä toimintamalleja voi löytyä sellaisista kouluista, joiden oppilaaksiottoalueilla on paljon tukea tarvitsevia oppilaita.

–  Tällaisissa kouluissa on totuttu kohtaamaan ja arvostamaan moninaisuutta ja luotu yhteiset koulutason pelisäännöt.

Inkluusion ongelmissa vedotaan Jahnukaisen mukaan usein luokkakokoon.

– Olennaisempi käsite on luokkakompositio. Se tarkoittaa sitä, että on etukäteen mietitty millaiset oppilaat ja aikuiset toimivat yhdessä. Ei niin, että niputetaan sattumanvaraisesti epämääräinen joukkue yhteen ja toivotaan parasta. Toimiva oppimisen tuki vaatii suunnitelmallisuutta.

Ennen vuotta 2010 valtio maksoi lisärahaa erityisen tuen oppilaan opettamiseen. Onko inkluusio typistynyt kuntien säästökeinoksi?

– Tästä on viitteitä, mutta suoria johtopäätöksiä ei voi tehdä. Tutkimuksen mukaan valtionosuusuudistus vaikutti tuen tasojen käyttöön.

Inkluusiolla säästäminen olisi Jahnukaisen mukaan lyhytnäköistä.

–  Ongelmat kasaantuvat toiseen kohtaan ja näkyvät esimerkiksi lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian tarpeen kasvussa.

Kuten haastattelun alusta käy ilmi, Jahnukainen ei haluaisi edes käyttää sanaa inkluusio.

– Se on vieraskielinen termi, joka on uinut pikku hiljaa yleiseen käyttöön ja jonka tulkinta ei ole selkeää. Erityisopetuksen säädöksissä se esiintyy vain harvoissa kohdissa. Yleisenä periaatteena kyse on kaikille yhteisen koulun mahdollistamisesta ja toimiva suomenkielinen vastine voisi olla osallistava kasvatus.

Professori kirjoitti marraskuun alussa Helsingin yliopiston verkkosivuille artikkelin ”Onko inkluusio ruma sana?”

– Inkluusiosta on tullut ”hyvä vihollinen” jota on helppo syyttää erilaisista koulunpitoon liittyvistä ongelmista, hän totesi.

Lapset ovat tärkeintä – ja siksi koulunkin on oltava

Tällaisia parannuksia asukkaille Helsinki lupaa ensi vuonna – kasvatukseen 600 euron lisäys lasta kohti