Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Uutisten viikon lukupaketissa asiaa somesta ja tulevaisuuden toimittajasta

Näin paljon Helsingissä on metsää asukasta kohti – Kaupunkivihreä vähenee rakentamisen myötä

Tärkeimmät viheralueet säilyvät jatkossakin. Helsinki on myös sitoutunut edistämään monimuotoisuutta.

Helsinki pyrkii säästämään viheralueita, mutta rakentamisen takia ne vähenevät, todetaan kaupungin luonnon monimuotoisuus -ohjelmassa. Siksi jäljelle jäävän luonnon laatu on tärkeä.

Järjestyksessään toinen lumo-ohjelma (2021–2028) pyrkii turvaamaan monimuotoisuuden. Visiona on, että tärkeät laajat viheralueet säilytetään ja samalla niiden välisiä yhteyksiä kehitetään, jotta kasvit ja eläimet pääsevät liikkumaan luontaisesti.

Puisto- ja viheraluesuunnittelun päällikkö Katriina Arrakoski on tyytyväinen siihen, että uuteen lumo-ohjelmaan otettiin mukaan myös rakennetut puistot.

– Meidän pitää monipuolistaa myös puistoja ja katuympäristöä. Pölyttäjille, perhosille ja pikkulinnuille istutetaan puistoihin niille tärkeitä lajeja, jotta siellä on tarjolla esimerkiksi mettä ja marjoja.

– Yksi tärkeä luontotyyppi on avoin niitty, joita tarvitsemme lisää. Lintujen kannalta tosin pitää olla myös suojaa tarjoavaa pusikkoa.

Kaupunkiluonnon hoito on Arrakosken mukaan jatkuvaa arvopohdintaa, johon sisältyy keskenään ristiriitaisiakin tavoitteita. Selvää hänestä kuitenkin on, että kaupungissa on luontoa ja puistoa ihmisiä varten.

Asukkaiden huolet ovat hyvin tiedossa.

– Maisemalliset ja esteettiset tekijät ovat edelleen tärkeitä varsinkin rakennetuissa puistoissa. Mutta luonnon monimuotoisuutta voi edistää monipuolistamalla kasvivalikoimaa.

Kaupunkivihreän merkitys on korostunut viime vuosina. Kehitykseen ovat vaikuttaneet keskustelu luontokadosta, lähiluonnon tärkeys korona-ajan henkireikänä, Helsingin kiihtynyt rakentaminen ja siitä seuranneet luontokiistat.

– Tunnistamme kaupungilla esimerkiksi vanhojen metsien merkityksen ja yritämme tehdä parhaamme. Asukkaiden ja luontojärjestöjen huolet ovat erittäin hyvin tiedossa, Arrakoski sanoo.

Hänen yksikkönsä tehtävänä on suunnitteluttaa erityyppiset kaupungin viheralueet. Niiden määrästä päättävät viime kädessä poliitikot.

Mutta on kaupunkivihreä tärkeää päättäjillekin. Kaksi vuotta sitten valtuusto päätti, että Helsinkiin istutetaan 100 000 uutta puuta.

Näin aiotaan Arrakosken mukaan tehdäkin, mutta se ei ole aivan helppoa, sillä puu kasvaa noin sata vuotta, ja aika pian sen juuret ja latvus tarvitsevat kymmeniä neliöitä tilaa. Yhden puun tilalle ei siksi pysty automaattisesti istuttamaan kahta.

Helsingin pinta-alasta yli kolmannes on viheralueita, jotka muodostavat metsien, niittyjen ja puistojen vaihtelevan verkoston. Merialueet ja saaristo mukaan lukien Helsingin luonto on lähtökohdiltaan rikas.

Ihmisen rinnalla elää noin 1 000 kasvilajia, 150 lintulajia ja lähes 50 nisäkäslajia.

– Helsingissä on hyvä mahdollisuus edistää luonnon monimuotoisuutta ja näin systemaattisesti tehdäänkin, Arrakoski toteaa.

Metsäisiä ja puustoisia alueita Helsingin kaupungissa on 84,4 neliökilometriä eli noin 126 neliömetriä asukasta kohti.

Lisäksi kaupungin luonnonsuojelualueita on 9,5 neliökilometriä eli 14 neliötä asukasta kohti. Maisemapeltoja ja niittyjä on 10,7 neliökilometriä, mikä tarkoittaa yli 16 neliötä per helsinkiläinen.

Rakennettuja puistoja on 9,3 neliökilometriä eli noin 14 neliötä kaupunkilaista kohti.