Keijo Hyvönen, 71, tietää, miten kullanarvoinen apu ruokakassi voi olla.
Viime viikon perjantaina hän jonotti muiden apua tarvitsevien joukossa ilmaista ruokakassia Vantaalla Hakunilan ostoskeskuksessa. Siellä Hakunilan kyläyhteisö ry:n vapaaehtoiset pakkaavat keskiviikkoisin ja perjantaisin elintarvikkeita muovikasseihin.
Hyvönen on ollut erilaisten leipäjonojen asiakkaana jo noin 17 vuotta. Hänen pieni eläkkeensä riittää vain kaikkein välttämättömimpään.
– Minulla on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin pakollisten menojen jälkeen ruokaan on jäänyt kuusi euroa päivässä. Se on ollut aikamoista taiteilua.
Hakunilan kyläyhteisö ry:n puheenjohtaja Jani Rytkönen, 44, tietää tarkoin, mitä jaossa olevat ruokakassit sisältävät.
Keijo Hyvösen ilme kirkastuu, kun hän kuulee, mitä kasseissa on: valmisruokaa, maitoa, papuja, juustoa, leipää, ketsuppia ja kanaa.
– Ajatella, miten mahtava kassi! Tästä on todella iso apu varsinkin perjantaisin. Tällä pärjää erittäin hyvin viikonlopun yli ja pidempäänkin, Hyvönen riemuitsee.
Hän on oppinut kokkaamaan ruokansa itse, mutta yksi asia murehdituttaa.
– Söisin mielelläni kevyttä kasvisruokaa, mutta kaupoissa esimerkiksi kiinankaali maksaa kuusi euroa kilo ja kassler taas viisi euroa. Silloin ei kaalia voi ajatellakaan.
Hyvönen kerää parhaillaan rahaa näkönsä parantamiseen.
– Säästän kymmenen euroa kuussa silmälaseihin. Pari vuotta siihen menee, että saan vihdoin uudet lasit.
Hyvönen on saanut elämänsä hyvin hallintaan: hän raitistui jo toistakymmentä vuotta sitten, eikä tupakka ole maistunut vuosikausiin.
– Tällainen ruokajakelu on erittäin hyvä paikka tavata muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Kaikkein pahinta on se, että jää kotiin möllöttämään ja murehtimaan. Eräs tuttavani oli lähes kymmenen vuotta melkein kokonaan neljän seinän sisällä.
Hän kritisoi sitä, että vähäosaisia arvostellaan passiivisuudesta.
– Kun ihmisellä on nälkä, ei hän ensimmäisenä ole menossa äänestämään. Silloin on sellainen tunne, että miksi pitäisi äänestää, kun se ei omassa elämässä muuta mitään.
Hyvönen itse ei halua sosiaalitoimen asiakkaaksi.
– Minä haluan elää itsenäistä elämää, enkä olla yhteiskunnan elättinä. Tämä homma on niin pienestä kiinni, että kun nälkäinen ihminen saa kaksi ruokakassia viikossa, itsetunto kohenee ihan eri tavalla.
– Henkinen pahoinvointi on vähäosaisten kohdalla kaikkein pahinta. Jos tällaisella ruoka-avulla saataisiin syrjäytyneistä edes viisi prosenttia pois noista kapakoista, se olisi mahtava juttu, Hyvönen toivoo.
Kun apua tarvitseva joutuu turvautumaan ruoka-apuun, se voi olla saajalleen hyvinkin nöyryyttävä kokemus.
– Häpeän tunne on monesti aivan valtava varsinkin leipäjonossa. Ei sellaisia tunteita tule esimerkiksi ilmaisten keittolautasten ääressä tai silloin, kun vähävarainen saa ruokakauppaan maksusitoumuksen. Jotenkin näin käy ruokakassien kohdalla, kertoo Rytkönen.
Keijo Hyvönen ei enää tunne häpeää.
– En ole sellaista enää vuosiin tuntenut. Minä olen pelkästään kiitollinen, että saan apua. Kaikki me olemme ihmisiä, niin rikkaat kuin köyhätkin, Hyvönen kertoo.
Hakunilassa ruokakassit jaetaan jonotusnumeroiden avulla. Kun ovet avataan, jokainen jonottaja saa oman numeronsa ja valmiiksi pakattu kassi tuodaan ulos. Jakotilanteesta on pyritty tekemään mahdollisimman nopea ja inhimillinen.
– Sellaisiakin ruoka-avun jakopaikkoja on, joissa joudutaan jonottamaan pakkasessa tai vesisateessa jopa puolitoista tuntia. Ja sitten kun oma vuoro tulee, jäljellä on enää maitopurkki ja leipää, Rytkönen kertoo.
Monetkaan nuoret eivät halua seistä sellaista hakemassa, joten jonoon jäävät etupäässä ikäihmiset. Hyvönen puolestaan pitää jonoa hyvänä paikkana tavata tuttavia.
Koronakausi ja elintarvikkeiden raju hinnan nousu on vähentänyt Hakunilassa jaettavan ruoan määrää jopa kolmanneksella.
– Nyt kasseja on tarjolla viikossa vajaat neljäsataa, mutta jos ruokaa olisi riittävästi, kävijöitä olisi hyvinkin viisisataa viikossa, Rytkönen laskee.
Vapaaehtoisia jakajia on kuitenkin tarjolla yllin kyllin, nyt heitä on noin viisikymmentä.
– Tuntuu hyvin vahvasti siltä, että kaikkein vähäosaisimmat ovat toisia vähäosaisia kohtaan keikkein inhimillisimpiä. Köyhä ymmärtää köyhää, Rytkönen kertoo.
Keijo Hyvönen kiittää saamastaan kassista ja lähtee kävelemään kohti kotiaan.
Taas on yksi viikonloppu pelastettu.
Lisätietoja Hakunilan kyläyhteisön tapahtumista tämän linkin takaa.