Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Uutisten viikon lukupaketissa asiaa somesta ja tulevaisuuden toimittajasta

Nuorisokonnari tapaa nuoria junissa ja asemilla: ”Moni on sanonut, että kysykää välillä mitä kuuluu”

Kokeilu kestää tammikuun loppuun.

Nuoria junissa ja asemilla tapaava VR:n uusi nuorisokonnarimalli saa lähijunaliikenteessä jatkoa. Kesällä alkanutta kokeilua jatkettiin viime viikolla ja se kestää tammikuun loppuun. Kokeilusta saatiin hyviä kokemuksia.

Lähiliikennekonduktööri Johanna Heikkinen, 38, pitää laajentuneesta työnkuvastaan ja on yksi kahdeksasta nuorisokonnarista.

– Joka vuorossa olemme olleet aktiivisesti yhteydessä nuorten kanssa. Kuljemme heidän kanssaan junissa ja tapaamme asemilla kivassa ja neutraalissa ympäristössä.

Heikkisen työvuorolistaan nuorisokonnarivuoro osuu noin kerta viikkoon ja kestää 3–4 tuntia. Silloin normaalista konduktöörivuoroista poiketen on enemmän aikaa ottaa nuoriin kontaktia. Erityisiä ulkoisia tunnuksia ei ainakaan vielä ole. Nuorisokonnarit ovat pukeutuneet tavallisiin konduktöörin vaatteisiin. Ajatuksena on käydä aktiivista ja hyvähenkistä keskustelua nuorten kanssa.

Kesällä alkaneen kokeilun myötä moni nuori on tullut jo tutuksi. Mukavia kohtaamisia on syntynyt.

– Näemme paljon samoja nuoria. Moni tunnistaa jo meidät ja olemme tehneet yhdessä tiktok-videoitakin, sanoo Heikkinen, joka on työskennellyt puolitoista vuotta konduktöörinä ja työskennellyt aiemmin Diakonissalaitoksella päihde- ja mielenterveyshoitajana.

Lähihoitaja näkee paljon yhtäläisyyttä nykyisessä ja aikaisemmassa työssään.

– Myös tämä on ihmisläheistä työtä.

Helsingin juna-asemilla työ painottuu nuorison suosimiin kohtaamispaikkoihin, kuten Rautatieasemalle ja Triplaan. Vantaalla jalkaudutaan eniten Tikkurilan Dixiin ja Espoossa Leppävaaraan.

– Nuorisokonnarin työn tarkoitus on että kohtaamme kaikki nuoria, emme vain ongelmallisesti käyttäytyviä.

Nuoret liikkuvat junissa usein isoissa porukoissa. Kovaäänisen olemisen lisäksi tyypillistä on, että käytävillä juostaan ja junavaunua vaihdetaan asemalla vauhdilla ovien avauduttua. Häiritsevään käytökseen puututaan.

Alkuun nuorten suhtautuminen konduktööripukuista aikuista kohtaan oli varautunutta.

– Asenne saattoi olla, että mitä tarkastaja täällä tekee ja miksi olet heittänyt minut pihalle. Nyt moni on jo tullut sanomaan, että hei katso, mulla on lippu.

Keskustelua osan nuorten kanssa on pystytty käymään myös vähän vaikeimmistakin aiheista.

– Kun olemme kysyneet nuorilta, mitä haluaisivat heiltä kysyttävän, moni on sanonut että kysykää välillä mitä kuuluu. Kun nuorille jää meistä hyvä ja positiivinen kuva, on helpompi puuttua myös negatiivisiin asioihin, jos sellaista havaitaan.

Keskusteluissa on tuotu esille myös turvallisuusteemoja, kuten ilmiöksi nousseita vaarallisia junaratojen ylityksiä.

Kesän jälkeen jatkuneessa pilotissa uutta on nyt se, että nuorisokonnarin ja Nuorisotyö raiteilla -toiminnan (NTR) kanssa mukana liikkuvat myös Aseman Lapset ja etsivä nuorisotyö.

– Heillä on ammattitaitoa siihen, miten nuoria kannattaa lähestyä. Olen myös itse oppinut heiltä paljon.

Heikkinen ajattelee, että kohtaaminen nuoren kanssa voi mennä joko hyvin tai huonosti.

– Nuorelle kannattaa puhua niin kuin aikuiselle. Arvostavasti sekä kunnioittavasti ja uskoa siihen, että kun puhuu asiallisesti, viesti menee perille.