Yhdyvaltain merijalkaväen 120 sotilasta harjoitteli 2 kuukautta Uudenmaan prikaatin kanssa saaristo-oloissa – Tätä suomalaisten taitoa amerikkalainen ylikersantti ihailee

– Täällä olemme joutuneet miettimään ehkä eniten sitä, miten saada kalusto liikkumaan näissä metsissä, sanoo ylikersantti Feeney ja viittoo tiheään suomalaiseen mäntymetsään.

– Suomalaiset ovat taitavia käyttämään hyväkseen maastoa. Heidän huoltojoukkonsa eivät ole kuitenkaan samalla tavoin aseistettuja kuin omamme. Meidän taktiikassamme myös huolto on raskaasti aseistettu, sillä merijalkaväki menee taistelukentälle usein hyökkäyskärjen mukana.

Loka–marraskuussa Feeney ja hänen noin 120 toveriaan Yhdysvaltain merijalkaväestä ovat harjoitelleet huollon ja logistiikan järjestämistä arktisissa saaristo-oloissa Hangossa ja Raaseporissa yhdessä Uudenmaan prikaatin kanssa.

Mukana on ollut parikymmentä ajoneuvoa, ja taistelujoukkojen logistiikkaa ja huoltoa on harjoiteltu niin maalta, mereltä kuin ilmasta. Testissä on ollut myös miehittämätön vesialus.

Yhteinen harjoittelu on ollut mielenkiintoinen kokemus, luonnehtii Uudenmaan prikaatissa oppilaana palveleva Tom Chydenius. Hän myös vahvistaa Feeneyn näkemykset.

– Me Suomessa olemme tottuneempia hakemaan suojaa maastosta. He (amerikkalaiset) luottavat myös ilmaherruuteen, jolta saadaan tukea nopeasti.

Vierailun aikana amerikkalaiset ovat majoittuneet Dragsvikiin rakennetuissa viipaletaloissa. Harjoittelun ohella on kohdattu sotilaskodissa ja saunassa. Paitsi sotilaallisesti, on lähentyminen tapahtunut siis myös kulttuurien ja ihmisten tasolla.

– Me emme ole vain harjoitelleet yhdessä, vaan monista on tullut myös ystäviä, luonnehtii Uudenmaan prikaatin komentaja, kommodori Juha Kilpi.

– Tämä on ollut hyvin erityistä. Tällaista ei ole aiemmin tehty, Kilpi alleviivaa vierailun merkitystä.

Yhdysvaltalaisten vierailu huipentui 2. joulukuuta päättyneeseen kansainväliseen Freezing Winds 22 -sotaharjoitukseen.

Merivoimien kansainväliseen pääsotaharjoitukseen on osallistunut kaikkiaan 5 000 sotilasta, ja Suomesta mukana ovat olleet niin maa-, meri- kuin ilmavoimat.

HU:n sisarlehti Länsiväylä seurasi viime torstaina, kun Uudenmaan prikaatin joukot tekivät osana harjoitusta nopean maihinnousun Hangon Syndalenin harjoitusalueella.

Ruotsinkielisen prikaatin varusmiehille kyseessä oli samalla niin sanottu loppusota, joka mittaa, pystyvätkö taistelijat täyttämään tehtävänsä ja johtavatko johtajat joukkojaan tehokkaasti.

Sotilaallisen yhteistoiminnan haastavuutta on lisännyt, että tavanomaisten ruotsin ja suomen lisäksi käytössä on englanti. Torstaina kommunikointi näytti sujuvan jouhevasti, mikä ei ole sattumaa.

– Varusmiesten kansainvälinen koulutus Uudenmaan prikaatissa aloitettiin 2005. Siihen liittyen on edellytetty muun muassa Nato-standardien mukaisen terminologian osaamista. Evaluaatio tehdään neljän vuoden välein, taustoittaa komentaja Sampsa Tamminen Uudenmaan prikaatista.

Amerikkalaisten pataljoonan komentaja, everstiluutnantti Emmaline Hill sanoo, että pitkä vierailu on todistanut joukkojen kyvyn toimia yhdessä. Hill korostaa, miten tärkeää luottamus on.

– Luottamus ja toisen ymmärtäminen ovat aivan ratkaisevia. Harjoittelu yhdessä on rakentanut luottamusta molemminpuolisesta kyvykkyydestä sekä siitä, että voimme toimia saumattomasti yhdessä.

Suhteiden syvyydestä kertoo sekin, kuinka lämpimän vastaanoton yhdysvaltalaisten osallistuminen äskettäisiin Svenska dagenin juhlallisuuksiin sai. Vahvan kumppanin läsnäololle pannaan tässä hetkessä painoarvoa siviilienkin keskuudessa.

Vastavuoroisesti Uudenmaan prikaatin väkeä osallistui amerikkalaisille tärkeään kiitospäivään sekä joukko-osaston syntymäpäiville. Kutsu on lähtenyt myös prikaatin tammikuiseen perinnejuhlaan trettondags baleniin.

Varusmiesten kokemusten mukaan suomalaiset ja amerikkalaiset ovat monessa suhteessa varsin samanlaisia. Yhtyeensattumuksiakin on toki tullut.

– Saunaan amerikkalaiset tulivat boksereissa. Heillä oli myös kuulokkeita ja kaiuttimia, Tom Chydenius ja oppilas Oliver Stennabba kertovat.

Siitäkin selvittiin – ilman sen suurempaa numeroa.

Vaikka amerikkalaisten vieraiden kotimaan päämaja on ilmastoltaan leudossa Pohjois-Carolinassa, kokonaan tuntemattomissa oloissa he eivät Suomessa ole olleet.

Joukko-osasto on aiemmin harjoitellut Pohjois-Norjassa, kertoo ylikersantti Feeney.

Käytännön oppia amerikkalaiset ovat saaneet esimerkiksi tulentekotaidoissa.

Joukko-osaston toisen johtajan, ylivääpeli (sergeant major) Jeffrey Perryn mukaan arktisissa oloissa riittää opittavaa.

– Mitä tulee selviytymiseen näissä olosuhteissa – siinä meillä on kyllä teiltä opittavaa.

Sekä Perry että everstiluutnantti Emmaline Hill sanovat, että suomalainen varusmieskoulutus ja maanpuolustushenki ovat tehneet heihin vaikutuksen.

– Asevelvollisten koulutus luo teidän yhteiskuntaanne koheesiota laajasti, Hill arvioi.

Asevelvollisuuteen nojaava suomalainen järjestelmä ja vapaaehtoisuuteen perustuva amerikkalainen sotilaskoulutus ovat varsin erilaisia. Perry kertoo, että merijalkaväessä peruskoulutus – boot camp – on erittäin tiivis 13 viikon jakso ilman lomia. Sen jälkeen tulee jatkokoulutusjaksoja, ja ensimmäiselle komennukselle sotilaat lähtevät noin vuosi listautumisesta.

– Ensimmäinen sitoutumisjakso kestää neljä vuotta, minkä jälkeen listaudutaan uudelleen, jos palveluksessa halutaan jatkaa, sanoo Perry.

Eläkeikä asepalveluksessa on 20 vuotta.

Perryn mukaan merijalkaväki tekee jatkuvaa työtä paitsi uusien listautujien löytämiseksi myös pitääkseen kiinni vanhoista. Tavoite on löytää parhaat hakijat, jotka ovat valmiita haastamaan itsensä.

Perry sanoo suoraan osalla listautujista motiivina halu osallistua sotilaallisiin operaatioihin.

– Viime vuosina ei ole ollut todella suuria operaatioita. Se on tietysti hyvä.

Everstiluutnantti Hill on lähtöisin Alaskasta, joten vierailu marraskuisessa Suomessa on tuntunut hieman kuin kotiinpaluulta. Sotilasurallaan Hill ei ole aiemmin toiminut arktisissa oloissa, vaan Lähi-idän ja indopasifisen alueen lämmössä.

18 vuotta palveluksessa olleen Hillin tavoitteena on jatkaa sotilasuralla. Hän sanoo, että voisi nähdä itsensä mieluusti Euroopassa.

Hill sanoo, että amerikkalaisten joukkojen on tärkeä ymmärtää eurooppalaisia olosuhteita. Euroopasta puhuessaan hän käyttää sotilastermiä ”näyttämö”.

– Yhdysvallat toimii useilla näyttämöillä ympäri maailmaa, ja viime aikoina Euroopan merkitys on korostunut. On kriittisen tärkeää, että meillä on kyky toimia kumppaniemme kanssa.