Vuonna 2040 Helsingin pitäisi olla jo hiilinegatiivinen.
Kaupungin kasvu ja Helsingin asettamat ilmastotavoitteet ovat kiperä kysymys.
Muun muassa tätä yhtälöä ratkoo maankäytön yleissuunnittelussa kaupungilla työskentelevä erityisasiantuntija Alpo Tani.
– Yritän löytää kaupunkisuunnitteluun ratkaisuja, jotka ovat ilmastotavoitteiden mukaisia.
Samaan aikaan valtuusto on linjannut, että Helsinkiin pitää pian valmistua jo 8 000 asuntoa vuodessa.
– Kaupungin kasvu on helposti asia, joka lisää kaupungin päästöjä, ja tämän ristiriidan kanssa työskentely on tässä keskeistä.
Tani huomauttaa, että kasvuun liittyy laaja paletti asioita, kuten uusien asuntoalueille valittava energiajärjestelmä ja liikenteen järjestelyt.
– Ja ajateltaessa elinkaaripäästöjä itse rakentaminen on helposti hyvin päästöintensiivistä. Turha sitä on kierrellä, on massiivisia haasteita sovittaa kasvu ja ilmastotavoitteet yhteen.
Etenkään, kun hiilineutraalius vuonna 2030 ei suinkaan ole mikään päätepiste, kuten Tani huomauttaa.
– 2040 pitäisi koko kaupungin olla jo hiilinegatiivinen.
Helsingin kasvutavoitteita perustellaan usein sillä, että jos tänne ei rakenneta, asutus levittäytyy kehyskuntiin ja yksityisautoilu vain lisääntyy.
Tanin mukaan on selvitetty sitä, onko Helsingin kasvu pois seudullisesta kasvusta.
– Varmasti jossain määrin on vaikutusta, mutta sanotaan näin, että se vaikutus ei kokoluokaltaan ole mikään ’vapaudu vankilasta kortti’.
Kaupunki ei siis voi olla tarkastelematta myös omaa toimintaansa.
– Liikenne on yksi mikä tähän isosti liittyy. Hyväksytäänkö se, että kaupunki kasvaa tavalla, joka ei lisää liikenteen päästöjä, toteaa Tani.
– Se vaatii autoilun rajoittamista.
Kuten esimerkiksi autottomia alueita, jonne ei kaavoiteta parkkipakkoja?
– Tätä voi pitää radikaalina ajatuksena, mutta ilmastotavoitteiden näkökulmasta tarvetta on jopa autoliikenteen fyysiselle rajoittamiselle.
– Ruuhkamaksuja tarvittaisiin myös kipeästi, mutta nehän vaativat valtiotason päätöksen.
Samalla toki julkisten yhteyksien tulee olla hyvät, mutta Tanin mukaan liikenteen päästöjen osalta ollaan jo tilanteessa, jossa pelkkä vaihtoehtojen kuten joukkoliikenteen ja hyvien pyöräväylien tarjoaminen ei vie tavoitteisiin tarpeeksi nopeasti.
– Tämä on tietysti poliittisestikin jännitteinen kysymys.
Helsingissä on viime vuosina myös purettu lukuisia vanhoja asuinkerrostaloja uusien tieltä. Useimmiten siksi, että niiden peruskorjaaminen olisi kallista ja uudisrakentamisella maankäyttö tehostuu.
Kokonainen rakennus halutaan purkaa Helsingin ytimestä
Vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen kommentoi äskettäin, että Helsingissä puretaan liiankin nuoria rakennuksia. Tani sanoo, että yksiselitteistä vastausta asiaan ei ole.
– Tonttitasolla ei purkamiselle usein löydy varsinaisesti ilmastoperusteluja. Sitten taas huonolle maaperälle rakentaminen on usein huonompi vaihtoehto kuin purkavan saneerauksen tekeminen, Tani sanoo.
– Pitäisi keskustella, löytyykö vanhojen rakennusten kehittämiselle muita keinoja. Mahdollisesti uusi käyttötarkoitus tai rakennuksen korotus tai energiasaneeraus.
Maankäyttöratkaisuja suunnitellessa Helsingissä katsotaan jo vuosikymmenien päähän. Tanin mukaan siihen tuo oman haasteensa se, että pitäisi olla yhteinen ymmärrys siitä, millainen maailma on tuolloin.
– Pitäisi kyetä hahmottamaan monenlaisia teknisiä ratkaisuja, jotka ovat vasta tulossa, niin ettei vaikkapa maankäytön suunnittelulla estetä jotain kehitystä, kun sille ei ole jätetty tilaa.
Myönteistä puolestaan on se, ettei ilmastotekojen kiireellisyyttä enää kaupungilla kiistetä.
– Sitä ymmärrystä ei aina ole ollut, vaan se on tulkittu jopa vähän brändiasiana. Nyt on hyvää se, että ymmärretään, että ilmastonmuutos ei itsestään ratkea. Tavoitteet on yksi asia ja varsinainen työ tehdään sen jälkeen.
7 Hekan kerrostaloa puretaan Helsingissä – 1980-luvulla valmistuneita taloja ei kannata korjata
Helsingin väestönkasvu jää vielä tänä vuonna matalaksi – 700 000 asukkaan raja ylittynee 2028
1990-luvun taloja purkuun Meri-Rastilassa – uusien rakentaminen kutistaa puistoja