Vaikka eron toteuttaisi miten, se on lapsille aina ihan hirveä juttu, Petra Masko sanoo. Maskot ovat toteuttaneet oman eronsa lapsia kuunnellen.
Vanhempien ero ei koskaan ole lapsen päätös, mutta moneen asiaan mitä sen jälkeen tapahtuu, hän voi vaikuttaa. Näin ajattelevat tuusulalaiset erovanhemmat, Petra ja Joni Masko.
Maskojen perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi lapset Lia, 8, ja Joa, 13. Vanhemmat erosivat kaksi vuotta sitten 15 yhteisen vuoden jälkeen, sillä heidän temperamenttinsa eivät sopineet saman katon alle. Äiti jäi lasten kanssa asumaan perheen vanhaan kotiin Tuusulan Paijalaan, isä muutti alkuun alle kilometrin päähän vuokralle.
– Emme myyneet vanhaa kotiamme, vaan Petra vuokrasi osuuteni yhteisestä asunnosta. Sovimme, että muutan alkuun vuokralle, sillä halusimme varmistaa, että olimme tehneet oikean ratkaisun. Halusimme myös nähdä, miten lapset reagoivat tilanteeseen, Joni Masko kertoo.
Tällä hetkellä välimatkaa on noin viisi kilometriä, kun Joni on muuttanut Hyrylään, mutta Petra ja lapset suunnittelevat puolestaan muuttoa lähemmäs häntä.
Heti eron jälkeen lasten elämä haluttiin pitää niin stabiilina kuin mahdollista ja tehdä muutokset yksi kerrallaan. Yhteinen tahtotila oli myös säilyttää tiettyjä asioita, kuten yhteiset joulut ja uudetvuodet. Perhepäivä kerran kuukaudessa merkattiin jopa viralliseen tapaamissopimukseen. Silloin pidetään elokuva- tai peli-iltoja ja vietetään aikaa perheenä.
– Perhepäivät ovat todella tärkeitä lapsille. Joulunviettoa varten meillä on kaksi aktiivista mummolaa. Ensin vietämme yleensä aaton Jonin vanhempien luona Tuusulassa ja joulupäivänä ajelemme Varkauteen minun vanhemmilleni. Tänä vuonna tosin menemme Jonin siskolle Jokelaan, Petra Masko kertoo.
Hän tulee olemaan ikuisesti elämässäni.
Hiihtolomaksi Maskot aikovat taas varata yhteisen lomamökin. Entiset puolisot ovat nykyään parempia ystäviä kuin saman katon alla asuessaan, sillä riidat ja ahdistava arki eivät enää kuormita heitä. Silti edelleen pari kolme tuntia samassa paikassa alkaa olla maksimimäärä. Lomilla pitää tehdä jo erikoisjärjestelyjä.
Vaikka ero on toteutettu niin paljon lapsia ajatellen kuin mahdollista, se ei silti ole ollut helppoa.
– Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että ero on lapsille ihan hirveä juttu. Lapset haluavat yhä uudelleen tietää, miksi se tapahtui, vaikka olet omasta mielestäsi kertonut sen jo tuhat kertaa. Lapset kokevat usein myös syyllisyyttä vanhempien erosta, Petra Masko kertoo.
Toimivan yhteisen vanhemmuuden kannalta Maskot painottavat joustavuutta, erosuunnitelman tekemistä ja siinä pysymistä.
– Kun hankit lapsia, yleensä sinulla on jonkinlainen ajatus vanhemmuudesta. Samoin kun eroaa, kannattaa miettiä jonkinlainen visio siitä, miten vanhemmuus jatkuu eron jälkeen. Yleensä jos vaan menee ja tekee, ei tule hyvä. Itse suunnittelin vuoden päivät, millainen olisi unelmieni ero.
Maskot päättivät pysyä ystävinä ja sanoittivat asiaa paljon eron jälkeen. Heitä auttaa myös se, että ketään ei ole loukattu ja tahtotila erota oli yhteinen, vaikkakin molemmilla oli hieman eri syyt.
Parin vuoden aikana Joni Masko on törmännyt myös mustasukkaisuuteen hyvistä väleistä entisen puolison kanssa.
– Myös muiden kanssa keskustellessani olen huomannut, että nihkeä suhtautuminen hyviin väleihin on yllättävän yleistä. Alkuun ollaan sitä mieltä, että hieno juttu, mutta ei mene kauaa, kun yhteydenpito entiseen puolisoon alkaa häiritsemään. Joskus on jopa vaadittu välien katkaisemista exään kokonaan. On selvää, että sellaista ei tule tapahtumaan.
Maskot eivät ymmärrä, miksi erossa entinen puoliso pitäisi deletoida elämästä kokonaan, vaikka takana on monia yhteisiä vuosia ja yhteisiä lapsia.
– Yhteiskunnassamme oletusero on sitä, että lähdetään ovet paukkuen ja vihataan toista loppuelämä. Ex-sanassakin on negatiivinen kaiku.
Petra Maskon mielestä olisi ollut kamalaa, jos olisi joutunut laittamaan välit poikki eron takia.
– Vaikka kuinka olisin välillä Jonille vihainen, hän on lasteni isä ja sitä kautta tärkeä henkilö. On tärkeää tiedostaa, että sillä hetkellä, kun tein ensimmäisen lapsen hänen kanssaan, sinetöityi samalla se, että hän tulee olemaan ikuisesti elämässäni. Vaikka hän ei olisi fyysisesti läsnä, hän on lasten puheissa ja olemisessa mukana hautaan asti.
Juttu on julkaistu aiemmin Keski-Uusimaassa.