Perheyrittäjä Petri Heino toimii pienpanimoiden hyvänä kummisetänä.
Onko takavuosilta tuttu ravintoloitsijan tai baarimestarin lausahdus: ”Hei mä lähden käymään tukussa”? Todennäköisesti hän tarkoitti Heinon Tukun noutotukkua Vanhalla Talvitiellä Sörnäisissä.
Heinon perhe myi puolitoista vuotta sitten ravintolatukkunsa Valiolle ja se tunnetaan nyt nimellä Aimo.
Radikaaleja ratkaisuja Heinot ovat tehneet ennenkin. Juuri ennen 1990-luvun lamaa he luopuivat päivittäistavarakaupasta ja keskittyivät ravintoloiden palvelemiseen.
Ensimmäinen Heino tuli Asikkalasta tekemään kauppaa pääkaupunkiin 1899, kun Fritjof Heino (1875-1932) perusti voi- ja lihapuotinsa Kolmannelle linjalle.
Heino Groupin ”puoti” toimii nyt kivijalassa Ateneuminkujalla ja on nimeltään Pien Shop. Siellä tapasimme toimitusjohtaja Petri Heinon, 59, juuri kun oli saapunut uutinen, jonka mukaan taas yksi pienpanimo (Kiiski Mäntsälässä) lopettaa toimintansa.
Korona- ja energiakriisi sekä kuluttajien maksukykyä rassaava suurinflaatio ovat ajaneet pienpanijat ahtaalle.
– Toiminta on pääomavaltaista ja yritysten pitäisi kasvaa. Miten selvitä yli kuoleman laakson, Heino pohtii alan yrittäjien ongelmia.
Ne tulevat eteen noin viidentenä vuonna, kun arki valkenee suurella sydämellä oluen tekoon lähteneille harrastajille.
– Me lähdimme mukaan kymmenen vuotta sitten, kun näimme, että pienpanimobuumi vain kasvaa. Menimme osakkaaksi ja rahoittajaksi Suomenlinnan Panimoon, joka laajensi silloin tuotantoaan Vantaalle.
– Pari vuotta sitten ostettiin Fiskarsin Panimo ja sinne keskitettiin Suomenlinnan volyymituotteet.
– Oluenteko Suomenlinnassa jatkuu pikkupanimossa, Heino vakuuttaa keskustelun yhteydessä pariinkin otteeseen.
Vuonna 2010 Suomessa oli 30 pienpanimoa ja niiden valmistaman oluen yhteenlaskettu määrä oli kahdeksan miljoonaa litraa. Nyt panimoita on 120 ja määrä on laskenut viime vuodesta ainakin viidellä. Tehdyt litramäärät ovat pudonneet ennätysvuoden 2018 21,7 miljoonasta litrasta alle 20 miljoonaan litraan.
– Verolaki on este pienpanimoiden yhteistyölle, Heino sanoo.
Kun panimo kasvaa, se menettää valmisteverosta (kansanomaisesti viinaverosta) annettavat huojennukset, jotka ovat 10-50 prosenttia.
– Mekin jouduimme fuusioimaan panimomme samaan yhtiöön, että verohuojennus säilyy, Heino kertoo.
Pieninä, vaikkakin erillisinä, ne olisivat menettäneet veroedun samassa omistuksessa.
Toinen, mikä Heinoa harmittaa, on päivittäistavarakaupan 5,5 prosentin raja.
– Se ei anna mahdollisuutta aidolle kilpailulle, kun kilpaillaan rajallisista hyllytiloista.
Pien Shopin hyllyillä Ateneuminkujalla on todella kansainvälisen luokan laaja kirjo.
– Pien on esimerkki siitä, miten olutkulttuuria voi rikastaa ja se pakottaa muutkin toimimaan.
Tämä Shop on myös anniskelupaikka, ja siellä myydään paikalla nautittaviksi yli 5,5-prosenttisia oluita ja siidereitä.
Ravintola-alalle Heino ei aio laajentaa sen enempää.
– Se ei ole meidän osaamisaluettamme.
Panimoiden ostamisesta ja pelastamisesta hän vastaa hyvin diplomaattisesti.
– Emme ole aktiivisia. Välillä tulee yhteydenottoja, kun kerran markkinoilla ollaan, Heino toteaa.
