"Hyvin tehtyjä ja laadukkaita" – helsinkiläiset hullaantuivat vanhojen suomalaismerkkien vaatteista

Helsingin Uutiset julkaiseen joulunpyhinä uudelleen vuoden luetuimpia juttuja. Tämä juttu on julkaistu aiemmin 27.3.2022.

Jessica Salo, 38, huomaa mekon jo kaukaa. Vaatteen värikäs kuosi ja laadukas materiaali pistävät silmään.

Tovin päästä mekko on jo Salon käsissä. Sen on valmistanut tuotantonsa lopettanut suomalainen vaatemerkki Kaunotar. Nyt vaate on löytänyt tiensä UFF:n Hakaniemen myymälään.

Salolla on tapana pitää aina silmät auki vanhan suomalaisen muodin varalta kierrätettyjen vaatteiden myymälöissä.

– Ne ovat hyvin tehtyjä ja laadukkaita tuotteita. Vaatteet ovat kestäneet aikaa ja ovat edelleen hyvännäköisiä, Salo perustelee.

Vanha suomalainen muoti kiinnostaa nyt helsinkiläisiä. UFF:n vintage-asiantuntija Patrik Tabell kertoo, että erityisesti värikkäät mekot lähtevät säätiön Hakaniemen myymälästä nopeasti. Myös miesten kauluspaidoille on kysyntää.

Kaunottaren ohella esimerkiksi Piia ja Paula, Vuokko ja Marimekko ovat kysyttyjä vaatemerkkejä. Joukossa on myös Tiklas – jätteidenhuollosta nykyisin paremmin tunnetun Lassila ja Tikanojan perustama vaatemerkki.

Lassila ja Tikanoja aloitti vaatteiden valmistuksen vuonna 1923. Vielä 1980-luvulla se oli Suomen suurimpia vaatetusteollisuusyrityksiä. Tunnetuimpia tuotteita olivat yrityksen mukaan Tiklas-puvut, -paidat ja -puserto sekä Topman-kengät.

Parhaimmillaan teollista toimintaa oli lähes 20 paikkakunnalla Suomessa. Toiminta loppui 1990-luvun alkupuolella.

Laitan rahani vastuulliseen tuotantoon.

Tabell avaa, että monia kiinnostaa vaatteiden laadukkuus, rohkeat printit ja värikkyys. Lisäksi tuotteen suomalaisuus on myyntivaltti.

– Ihmisiä kiinnostaa omalaatuinen pukeutuminen. Euroopassa se on ollut jo pidemmän aikaa suosittua.

Ilmiö on osa laajempaa vintage-muodin trendiä. Vintagella viitataan Tabellin mukaan 20 vuotta ja sitä vanhempaan muotiin.

– Monet tykkäävät yhdistellä vintagea muihin, nykyaikaisiin vaatteisiin. Ja iso osa näistä vanhemmista vaatteista on esimerkiksi UFF:n myymälöissä suomalaisia, Tabell kertoo.

Sama on huomattu muuallakin. Suomalaiset vintage-vaatteet liikkuvat nopeasti miesten ja unisex -muotiin keskittyvässä Almost New -liikkeessä.

– Yleisesti ottaen ne kyllä menevät, eivätkä jää henkareihin roikkumaan, sanoo yrityksen omistajiin kuuluva Meryem Biermann.

Hänen mukaansa nahkatakit sekä niin sanotut vintage oversize -malliset bleiserit ja kauluspaidat kiinnostavat. Tiklaksen ohella Turon ja Friitalan vanhaa tuotantoa arvostetaan.

Toisaalta vintage-vaatteiden osalta ihmiset kiinnittävät Biermannin mukaan huomiota vaatteen ulkonäköön, eivät niinkään brändiin tai merkkiin.

Naisten muotiin keskittyvä Reloven viestintäpäällikkö Iines Alavuo on samoilla linjoilla.

Ulkonäkö määrää merkkiä enemmän, mutta toisaalta kotimaisuus kiinnostaa.

Alavuo huomauttaa, että joidenkin merkkien jälleenmyyntiarvo kasvaa, jos tuotanto on lopetettu. Vaatteista tulee tällöin harvinaisia. Näin on etenkin ulkomaisten muotitalojen vintage-vaatteiden kohdalla.

– Esimerkkinä kotimaisista merkeistä Vuokko Nurmesniemen vaatteet, erityisesti mekot, ovat todella haluttuja, ja niihin ollaan myös valmiita sijoittamaan, Iines Alavuo kertoo.

Moni suomalainen vaatemerkki lopetti tuotantonsa 1990-luvun alussa. Tärkein syy oli idänkaupan romahtaminen ja jo aiemmin käynnistynyt halvemman vaatetuotannon maahantuonti.

Taustalla vaikutti myös se, että yritykset olivat keskittäneet vientiä Neuvostoliittoon. Suomalaisilla vaatetuotannolla ei käytännössä ollut länsimarkkinoita.

– Monet yritykset lopettivat toimintansa. Useat jatkaneista yrityksistä siirsivät tuotantoaan ulkomaille, kertoo Aalto-yliopiston professori Kirsi Niinimäki.

Kaunotar-merkin mekkoa UFF:n Hakaniemen myymälässä katsellut Jessica Salo toivoisi kovasti vaatetuotannon palaamista Suomeen.

– Mieluummin ostan Suomessa tehtyjä vaatteita kuin kiinalaisessa lapsityötehtaassa valmistettuja. Laitan rahani vastuulliseen tuotantoon, Salo linjaa.