Haluammeko toimia niin, että Suomi olisi huumeeton, Mirka Vainikka kysyy.
Suomessa kuoli viime vuonna huumeisiin 287 henkilöä. Huumeisiin kuollaan jo enemmän kuin tieliikenneonnettomuuksiin, joissa menehtyi 225 henkeä.
Kun aikoinaan liikenteessä kuoli vuosittain 400–500 ihmistä, Suomessa julistettiin hätätila ja liikennekuolemien määrä päätettiin painaa alle 250:n.
Vielä vastaavaa liikehdintää huumeisiin kuolleiden osalta ei ole, vaikka kehityskäyrä osoittaa kohti taivasta. Huumekuolemat tapahtuvat edelleen "niille joillekin".
Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka vaatii toimintaa.
– Huumeongelma pitää rinnastaa sairauteen. Se voi tulla kenelle tahansa: sinulle, minulle tai perheenjäsenelle. Huumekuolemia ei tapahdu vain työttömien perheissä, vaan yhtä hyvin lääkäri- tai juristiperheissä.
Huumeiden käyttö tuntuu lisääntyneen ja muuttuneen hyväksytymmäksi. Moni olisi esimerkiksi valmis laillistamaan kannabiksen.
– Asenteet huumeita kohtaan ovat lieventyneet ja huumeiden käyttö on arkipäiväistynyt. Meillä Suomessa on vielä tämä perinne, että tietyissä tilanteissa 'kuuluu' käyttää päihteitä – juhliessa, rentoutuessa ja surressa.
Huumeet ovat myös yleistyneet niin, että niitä on käytännössä tarjolla missä päin tahansa.
– Huumeita myyvät niin rikollismaailman ammattilaiset kuin päihderiippuvuuteen sairastuneet. Taustalla on järjestäytynyt rikollisuus.
Onko huumeista vapaaseen Suomeen enää paluuta?
– Puolueilla olisi nyt hyvä mahdollisuus ottaa vaaliteemakseen nolla huumekuolemaa. Nolla on mahdottomuus, mutta kyllä huumekuolemia voi vähentää siinä missä tupakointia tai liikenneonnettomuuksia.
– Vielä jokin aika sitten joka puolella sai tupakoida, mutta nyt sitä katsotaan kieroon. Kun pyöräilykypärästä alettiin puhua, lähes kaikki alkoivat käyttää sitä.
Vainikan mielestä Suomessa pitäisi satsata lasten ja nuorten hoitoon pääsyyn, sillä hoitamattomat henkiset haavat voivat altistaa huumeiden käytölle. Huumerikollisuuteen voidaan puuttua vahvemmin lisäämällä poliisien ja sote-ammattilaisten yhteistyötä ja resursseja.
– Ja jokaisen meidän vanhemman pitäisi katsoa peiliin, että olemmeko oikeasti läsnä nuorten kanssa.