Asukkaita olisi kannattanut kuunnella, sanoo puutalojen purkuaallosta väitellyt Mika Mäkelä – nämä talot Kalliosta menetettiin

Jos asukkaita olisi kuunneltu, Kalliossa olisi säilynyt enemmän kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia ja ympäristö olisi nykyistä viihtyisämpi.

Näin päättelee Helsingin yliopiston historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmassa väitellyt Mika Mäkelä. Väitöksen aiheena oli Uudistuva Kallio – saneerauksen ihanteet ja todellisuus 1933–1986.

Merkittävin esimerkki asukkaiden kuuntelematta jättämisestä oli hänen mukaansa Kallion viimeisen yhtenäisen puutalokorttelin purkaminen Kuntatalon (Toinen linja 14) tieltä.

– Puu-Kallion alueesta ei jäänyt jäljelle yhtäkään työväen asuinkäytössä ollutta rakennusta, Mäkelä suree.

Kalliossa ja Harjussa lapsuutensa ja nuoruutensa asunutta Mäkelää kaupunkiympäristön muutos alkoi kiinnostaa teini-ikäisenä.

– Halusin tietää miksi täällä on tämännäköistä. Minua kiinnosti aluksi kivitalojen purkaminen, mistä oli ollut lehtijuttuja.

– Sitten tajusin, että täällä oli ollut puutalokaupunki.

Kallion saneerauksen Mäkelä mieltää osin onnistuneena, osin varoittavana esimerkkinä. Hyvää muutoksessa oli asumistason merkittävä nousu.

– Jugendtaloissakaan ei ollut aluksi kunnon kylpyhuoneita eikä keskuslämmitystä.

Sen sijaan vanhan ja uuden rakentamisen yhteen sovittaminen epäonnistui. Se johtuu Mäkelän mukaan siitä, että 1920-luvun kivitalotkin oli tarkoitus purkaa.

– Ajateltiin, että aina pitää rakentaa uutta.

Epäonnistumiseksi voidaan laskea myös yksiöpainotteisuus, joka johtui niiden saamista verotushuojennuksista. Näin syntyi nykypäivän nuorekas Kallio.

– Kallio tunnettiin ennen rappioalkoholisteista, ei nuorista aikuisista. Nythän tämä on muuttunut paljon kivemmaksi ja turvallisemmaksi, parinkymmenen poissaolovuoden jälkeen Kallioon palannut Mäkelä toteaa.

– Harvoin muutokset ovat pelkästään mustavalkoisia.

Nyt Kallio muuttuu taas, kun 1960–1980-lukujen toimistotaloja puretaan ja uutta rakennetaan tilalle, kuten ylioppilaskunnan Lyyra linjoille. Olisiko vanha virastotalo pitänyt säästää?

– Ei, sitä en kaipaa. Pitää tutkia, mihin suojelu sopii ja säästää mieluummin laajempi kokonaisuus kuin yksittäinen talo, Mäkelä linjaa.