Muun muassa suunnistajat ja metsästäjät vastustavat virkistysalueiden liittämistä kansallispuistoon.
Jo tänä keväänä on määrä tehdä päätös siitä, liitetäänkö kansallispuistoon useita Helsingin kaupungin omistamia virkistysalueita.
Päätös kasvattaisi kansallispuiston kokoa merkittävästi, sillä Helsingin omistamien Pirttimäen, Karjakaivon, Luukin, Vaakkoin ja Salmen alueiden pinta-ala on yhteensä noin 3 000 hehtaaria. Nuuksion kansallispuiston pinta-ala on nyt noin 5 500 hehtaaria.
Samalla se tarkoittaisi sitä, että virkistyskäyttö alueilla voisi vaikeutua. Nuuksion kansallispuiston ensisijainen tehtävä on luonnonsuojelu ja sitä koskevat tiukemmat rajoitukset kuin virkistysalueita.
Helsingin kaupungin hankkeesta sivuillaan toteuttamaan verkkokyselyyn tuli yli 400 vastausta. Osa piti liitosta hyvänä, mutta monet, esimerkiksi suunnistajat ja metsästäjät vastustavat sitä.
Jos virkistysalueet tulevat osaksi kansallispuistoa, alueilla voi enää ajaa riistaa. Suomen Metsästäjäliitto huomauttaakin kannanotossaan, että päätös käytännössä lakkauttaisi monen metsästysseuran toimintamahdollisuudet, mikä puolestaan tarkoittaisi hirvieläinkannan voimakasta kasvua.
Helsingin Suunnistajien puheenjohtaja Jouko Lahtinen pelkää, että myös suunnistajat joutuvat vaikeuksiin. Seura järjestää kyseisillä virkistysalueilla runsaasti suunnistustapahtumia.
– Tapahtumissamme käy vuodessa noin 12 000 suunnistajaa. Vaarana on, että kansallispuistoon liittäminen rajoittaa käyttöä merkittävästi, Lahtinen sanoo Länsiväylälle.
Ylläpidosta koituu Helsingille kustannuksia.
Tom Qvisen
Hän perustaa pelkonsa aikaisempaan kokemukseen.
– Kun aiemmin virkistyskäytössä olleet Kattilan ja Haukkalammen alueet liitettiin kansallispuistoon, se toi vaikeuksia. Kattilaan emme ole päässeet kertaakaan sen jälkeen, ja Haukkalammelle pääsemme ehkä kerran vuodessa, Lahtinen toteaa.
Myös Suomen Latu vaatii kannanotossaan, että monipuolinen ulkoilu ja virkistyskäyttö alueella tulee turvata.
Tavoitteena on edistää luonnonsuojelua sitten, että alueen nykyinen virkistyskäyttö turvataan ja hallinta on yksissä käsissä.
Suunnistajien ja metsästäjien huolet tulee kuitenkin jollain tavalla ratkaista, sanoo Helsingin kaupunkiympäristön toimialan projektipäällikkö Tom Qvisen.
– Onko esimerkiksi sorkkaeläinten ajon kieltäminen liikenneturvallisuuden kannalta kestävä päätös, kun kyseessä ovat laajat alueet, joiden läheisyydessä kulkee isoja liikenneväyliä?
Alueiden myynnistä pyritään Qvisenin mukan päättämään kevään aikana. Myynnistä päättää ensin Helsingin kaupunginhallitus tai valtuusto. Sen jälkeen ympäristöministeriö tekee päätöksen alueiden liittämisestä kansallispuistoon ja ehdoista, joilla se tapahtuisi. Helsinki voi Qvisenin mukaan tässä vaiheessa vielä katsoa, ovatko ehdot hyväksyttävissä.
Qvisen katsoo, että asiassa on kaksi etenemistapaa.
– Vaihtoehto on, että kaupunki myy alueet, mutta niitä ei liitetä kansallispuistoon, vaan lakia muutetaan niin, että esimerkiksi sorkkaeläinten ajo on sallittua eikä virkistyskäyttöä rajoiteta niin tiukasti. Meillä on useita kansallispuistoja, joissa voi metsästää ja joissa on esimerkiksi isot latuverkostot, Qvisen huomauttaa.
– Toinen vaihtoehto on, että alueet liitetään kansallispuistoon, jolloin Nuuksion kansallispuistoa käsittelevä laki koskisi myös niitä.
Qvisen muistuttaa, että myynnissä on kyse myös siitä, että Helsinki pyrkii luopumaan turhista alueistaan.
– Alueiden ylläpidosta koituu Helsingille kustannuksia. Samaan aikaan iso osa käyttäjistä tulee ympäri Uuttamaata, esimerkiksi Espoosta. On pohdittu, olisiko vähäiset resurssit järkevää käyttää kaupungin rajojen sisällä olevien virkistysalueiden kehittämiseen.
Jos Helsinki myy alueet, se koskee myös Pirttimäen kahvilarakennusta sekä Luukin kartanoa ja golfkentän aluetta.
– Näitä ei myydä valtiollle tai yksityiskäyttöön, vaan taholle, joka pystyy järjestämään alueiden käyttöä tukevaa toimintaa.