Suomalaiset reserviläiset ovat siivittäneet armeijahenkisen kaupan hurjaan kasvuun.
Valtteri Lindholm, 40, perusti tammikuussa 2003 Varustelekan ja alkoi samana vuonna syksyllä myydä käytettyjä sotilasvarusteita airsoft-taistelupelin pelaajille.
Hän ei ehkä tuolloin osannut arvata, millainen maailmantilanne 20 vuotta myöhemmin on ja mihin tarkoitukseen varusteita ostetaan.
– Kun Suomen armeijan maastokuvio vapautettiin siviilimyyntiin, päätimme, että emme tee mitään kiinapaskaa tällä kuviolla, vaan oikeasti sodankestävää tavaraa, Lindholm sanoo.
Muutaman vuoden takainen päätös vaikuttaa nyt siihen, että Varustelekasta menee tavaraa reserviläisille ja ammattilaisille sekä rintamalle Ukrainaan.
– Siksi se on ollut hyvin luontevaa, hän toteaa.
Samaan aikaan, kun monet yritykset ovat kärsineet Ukrainan sodan aiheuttamista haasteista, Varusteleka porskuttaa eteenpäin.
– Meillä menee kauhean hyvin. Firma kasvoi viime vuonna, mentiin noin 23 miljoonaan euroon. Ruusuiselta näyttää myös tulevaisuus, Lindholm tuumaa.
Vielä vuonna 2020 liikevaihto oli yli 18 miljoonaa euroa.
Lindholmin tulkinnan mukaan suurin vaikuttava tekijä on reserviläisyyden nousu.
– Paitsi että olemme myyneet ja antaneet tavaraa Ukrainaan, myös suomalaiset reserviläiset ovat heränneet. Ajatellaan, että jos tulisi kutsu (sotaan), pitäisikö itse varmistaa, että olisi todella hyvät varusteet, vai luottaa siihen, mitä armeija jakaa.
Omaan reservivarustukseen saa uppoamaan Lindholmin mukaan tuhansiakin euroja.
Henkilösuojaukseen liittyvät varusteet, kuten luotiliivit ja kypärät ovat kallista, pienikatteista ja normaalisti hyvin vähän liikkuvaa tavaraa, mutta Varusteleka investoi sodan alkaessa isoihin eriin.
– Normaalisti en ikinä tekisi sellaista bisnespäätöstä, että ostaisin sata luotilevyä kerralla. Mutta sinne meni, ei ollut viikkoakaan hyllyssä, Valtteri Lindholm toteaa.
Tavaraa on myyty nyt paljon enemmän Eurooppaan. Esimerkiksi myynnit Saksaan ovat kolminkertaistuneet.
Myös ihmisten auttamisenhalu näkyy myös Varustelekassa. Osa haluaa tukea Ukrainaa viemällä rintamalle varusteita.
– On silläkin ollut suuri merkitys kasvuun, mutta sitä on vaikeampi arvioida. Mieleen jäävät isot ostokset, kuten tämä yrittäjäporukka, joka osti 50 000 eurolla lahjoitustavaraa. Se oli ihan älytön summa, Lindholm toteaa.
Lindholm perusti Varustelekan osana isoa aaltoa, jossa nettikauppoja alettiin perustaa. Varustelekalla on myös edelleen liike Konalassa.
– Kun aloitin, oli vielä paljon halpaa armeijan ylijäämää tarjolla. Sitä tavaraa ei edes arvostettu, koska sitä oli enemmän, mitä ylijäämäkaupoissa saatiin myytyä.
Lindholm vei ylijäämätavarat nettiin myyntiin ja personoi jokaisen tuotteen. Kauppa alkoi käydä.
Kuutisen vuotta myöhemmin armeijan ylijäämätavara alkoi loppua.
– Bisnesmalli meni alta. Firman piti luoda nahkansa uudestaan, Lindholm sanoo.
Välimallin ratkaisuna Varusteleka alkoi myydä halvempaa Kiinan tavaraa.
– Mutta siitä me olemme koko ajan pyristelleet eroon. Nyt meillä on projekti, jossa viimeisetkin Kiina-tuotannot siirretään Eurooppaan.
Nyt kun Varusteleka tekee suurimman osan tuotteistaan itse, se panostaa kestävyyteen.
– Ollaan jo monta vuotta kerrottu meidän suunnittelijalle, että heidän tehtävänään on tehdä vaatteita, jotka kiertävät monella ihmisellä.
Lindholmin ajatus on ollut se, että kun vaatteet jäävät pieneksi, asiakas voi myydä ne takaisin Varustelekalle. Asiakkaat ovat palauttaneet varusteita vähemmän, mitä Varustelekassa ajateltiin. Lindholm kuitenkin myöntää, että rahaa voisi tulla enemmän myymällä aina vaan uutta.
– Sen sijaan, että haluaisin firmalta paljon rahaa, haluan, että yritys tekee jotakin hyvää. Mitä minä sillä rahalla enää teen? miljoonayrityksen omistava Lindholm kysyy.
Valtteri Lindholm sanoo, että hänen hanskansa ovat tippuneet, eikä hän ole enää kovasti läsnä yrityksen arjessa. Moni tituleeraa hänet toimitusjohtajaksi, mutta hän itse sanoo, että ei sovi siihen tehtävään.
– Nykyään tehtäväni Varustelekassa on olla hallitus, mikä on ollut kipuilun paikka. Kun pidin vuonna 2016 vauvavuoden ja samaan aikaan Varustelekaan tuli uusi toimitusjohtaja, hän laittoi firman kuntoon niin, että siellä ei ollut minulle enää vapaata hiekkalaatikkoa, Lindholm muistelee.
– Minulla ei ollut enää jokapäiväistä tekemistä ja harkitsin jopa kilpailevan yrityksen perustamista Varustelekalle Porvooseen. Se on mahtava tunne, kun lähtee rakentamaan uutta firmaa, Porvooseen vuonna 2018 muuttanut Lindholm jatkaa.
Valtaa hän ei halua luovuttaa pois. Näin yrityksen arvot eivät ajaudu kauas hänen omista arvoistaan ja hän voi tehdä päätöksiä, mitä uusi omistaja tai sijoittajat eivät ehkä tekisi.
Ison tuloksen saatuaan Varusteleka jakoi henkilökunnalle isot bonukset, mikä kaupan alalla on Lindholmin mukaan harvinaista.
– Voittoprosentti voisi olla paljon suurempi, jos emme antaisi niin suurta bonusta henkilökunnalle ja panostettaisi vastuuttomuuden vähentämiseen.
Yrityksen perustamisvuonna Lindholm aloitti äidinkielen opettajan opinnot yliopistossa. Hän ei kuitenkaan, usko, että olisi jäänyt sille tielle pitkäksi aikaa.
– Uskon, että yrittäjyys olisi kutsunut silti jossain vaiheessa.
ADHD-diagnoosin myötä Lindholm on oppinut ymmärtämään, ettei pysty tekemään samaa asiaa montaa vuotta peräkkäin.
– Varusteleka on hieno, kun se on kasvanut ja muuttunut, olen saanut jatkuvasti vaihtaa sitä, mitä olen tehnyt. Se on pitänyt elämän kiinnostavana.
Lopulta Lindholmille teki hyvää ottaa etäisyyttä yritykseen fyysisesti, ja hän muutti vaimonsa Johanna Lindholmin ja heidän lapsensa kanssa Porvooseen.
Perheen toinen lapsi on tulossa keväällä, ja Lindholm aikoo ottaa paljon aikaa perheelleen.
– Oma isäni oli sitä sukupolvea, joka ei osannut olla läsnä pikkulasten kanssa. Se teki pahaa minulle, enkä halua tehdä samaa lapsilleni, Lindholm kertoo.
Vantaanjokilaaksoon hän ei omien sanojensa mukaan kaipaa pätkääkään.
– Olimme vähän liian boheemeja siihen ympäristöön. Porvoossa on riittävän omituisia ihmisiä ja olemme saaneet samanhenkisiä kavereita, hän kiittelee.
20
vuotta yrityksen perustamisesta