Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Helsinkiläisistä vesinäytteistä tutkittiin mikromuovit – pullovesi hävisi hanavedelle roimasti

Pullovettä juovat altistuvat suuremmille mikromuovipitoisuuksille.

Muovisten materiaalien käytön kasvu on johtanut näkyviin jätepulmiin, myös erittäin pienten mikromuovien lisääntymiseen luonnossa.

Vesistöistä ja etenkin juomavedestä löytyvä mikromuovi on aiheuttanut paljon huolta, sillä muovihiukkasia päätyy veden kautta elimistöön.

Viidestä helsinkiläisestä vesinäytteestä mitattiin mikromuovihiukkasten määrä.

Laboratorioalan yritys Measurlabs otti testiin jokiveden, meriveden, hanaveden, pullotetun juomaveden sekä pyykinpesukoneen poistoveden. Jokaiseta vesinäytteestä löytyi mikromuoveja, mutta niiden koko ja tyyppi vaihtelivat merkittävästi.

Juomista ajatellen pullovesi hävisi hanavedelle selvästi.

Pullovedessä oli tutkimuksen mukaan nelinkertainen määrä mikromuoveja verrattuna hanaveteen. Lisäksi pullovedestä löytyneet hiukkaset olivat kaikkein pienimpiä partikkeleita, joiden on muissa tutkimuksissa todettu kerääntyvän enemmän esimerkiksi ihmiskehoon, Measurlabsista kerrotaan.

– Tässä testissä analysoitiin vain yksi pullotettu vesi, eikä yleistäviä johtopäätöksiä voi vetää pelkästään tämän tuloksen perusteella. Vastaavia tutkimuksia on kuitenkin tehty myös muualla, ja nyt tutkitun pulloveden mikromuovipitoisuudet ovat linjassa muiden vastaavien tutkimusten kanssa, sanoo tiedotteessa ympäristöanalytiikan asiantuntija Aatto Rautio Measurlabsista.

Raution mielestä lisätutkimuksille olisi tarvetta liittyen pullotetun veden mikromuovipitoisuuksiin ja niiden lähteisiin.

– Pullovesien osalta olisi mielenkiintoista selvittää, ovatko mikromuovit peräisin tyhjistä pulloista, korkeista, pullotusprosessin eri vaiheista vai pullotettavasta vedestä.

Pullovedessä oli enemmän mikromuoveja kuin meri- ja jokivedessä.

Pullovesi sisälsi litrassa 32 polyeteeni-, 2 polystyreeni- ja 6 polypropeenihiukkasta. Merivedessä oli 24 polyeteenihiukkasta litraa kohden. Jokivedessä hiukkasia oli yhteensä 12, joista 4 oli polystyreenia ja 8 polypropeenia. Hanavedessä hiukkasten kokonaismäärä litrassa oli 10.

Ylivoimaisesti testin eniten mikromuoveja löytyi pyykkivedestä, joka sisälsi 1 040 polyeteenihiukkasta ja 400 polypropeenihiukkasta.

Aatto Rautio toteaa pyykkiveden korkean mikromuovipitoisuuden olleen odotettavissa, sillä pesukoneen poistoveteen irtoaa mikromuoveja muun muassa tekokuituja sisältävistä vaatteista. Lisäksi polyeteeni on maailman yleisin muovi, jota käytetään laajasti erilaisissa pakkausmateriaaleissa, kuten pesuainepakkauksissa.

Lisäksi hiukkaset olivat kooltaan hyvin pieniä, mikä voi olla haaste vedenpuhdistuksessa.

– Kaikki pyykkivedestä löydetyt mikromuovipartikkelit olivat 1–50 µm (mikrometrin) kokoisia. Varsinkin näillä hiukkasilla on suuri mahdollisuus päätyä vesistöihin ja luontoon, Rautio sanoo.

Hän korostaa, että testissä tutkittiin ainoastaan mikrometrikokoluokan partikkeleita.

– Vastaavia mikromuovitutkimuksia tehdessä tulisikin aina varmistaa, että tutkimuksessa pystytään analysoimaan myös pienimmät mikromuovipartikkelit. On myös täysin mahdollista, että tutkituissa näytteissä on vielä pienempiä kuin 1 µm kokoisia partikkeleita eli ns. nanomuoveja, joiden tutkiminen on mikromuoveja haastavampaa.

Koska testissä tutkittiin vain yksi kunkin tyyppinen vesinäyte, ei pitoisuuseroista voi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä. Tästä huolimatta Raution mukaan näyttää selvältä, että mikromuoveja löytyy kaikenlaisista vesinäytteistä juomavettä myöten.