Pirjo Hämeenniemi, 72, kokeili sauvakävelyä 20 vuotta sitten. Hän kävi parilla sauvakävelylenkillä, mutta lajista ei tullut hänelle uutta harrastusta.
Hämeenniemi pyöräili tuohon aikaan kymmenen kilometrin työmatkan suuntaansa, joten iltaisin ei ollut enää tarvetta sauvakävelylenkille. Sauvat jäivät parvekkeen nurkkaan, hän myöntää.
Viime syksynä Hämeenniemen asuntoon tuli parvekeremontti. Hän siirsi sauvat eteisen nurkkaan.
– Katselin, että kyllä minun täytyy käydä niitä ulkoiluttamassa, Hämeenniemi sanoo.
Pikku Huopalahdessa asuva Hämeenniemi kävi syksyllä parilla sauvakävelylenkillä, mutta tälläkään kertaa laji ei innostanut. Sauvan tassut lipsuivat maassa olevista lehdistä, ja rytmi piti hakea aina uudelleen.
Aikoinaan lukuisia maratoneja juossut Hämeenniemi ei saanut lenkistä kunnon harjoitusta. Hän tuli tulokseen, että hän saa reippaamman lenkin ilman sauvoja. Sauvat jäivät taas odottamaan.
Nyt Hämeenniemi on päättänyt kokeilla lajia jälleen. Hän tekee paljon käsitöitä, mikä aiheuttaa lihasten kireyttä niskassa. Sauvakävelystä voisi olla apua.
Tällä kertaa hän aikoo jättää tassut pois ja kokeilla, purisivatko piikit lumeen. Tällöin voisi kävellä oikealla tekniikalla.
– Kokeilen joku päivä, kunhan kerkiän.
Suomen Ladun aikuisliikunnan vastaava Hanna Okkonen kertoo, että sauvakävelyn suosio on laskenut. Vielä vuonna 2015 järjestöllä oli Helsingissä iso sauvakävelytapahtuma, mutta sen jälkeen harrastajamäärät ovat vähentyneet.
Asia käy ilmi myös Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa Luonnon virkistyskäyttö 2020.
Tutkimuksen mukaan sauvakävelyn harrastajamäärät ovat tippuneet noin kymmenen prosenttia 15–64-vuotiaiden keskuudessa vuosien 2010 ja 2020 välillä. Vanhemmissa ikäluokissa harrastajamäärät ovat hieman nousseet.
Okkonen arvelee, että harrastajamäärien lasku johtuu siitä, että laji saavutti suosionsa huipun. Todella moni kokeili lajia, mutta kaikki eivät jääneet harrastajaksi. Erityisesti nuoret tykkäävät hänen mukaansa kokeilla uusia lajeja.
Todennäköisesti myös maastohiihdon ja juoksun suosion lisääntymien vaikutti sauvakävelyn harrastajamäärien laskuun.
Monelle keski-ikäiselle ja iäkkäälle lajista on tullut Okkosen mukaan pysyvä liikuntaharrastus.
– Lajeilla on usein trendikausia. Kun trendi menee ohi, se ei niin hetkauta keski-ikäisiä ja iäkkäitä.
Sauvakävely oli suosionsa huipulla 2000-luvun alussa. Suomen Ladun sauvakävelykursseilla oli satoja osallistujia, ja lenkkipoluilla riitti innokkaita harrastajia. Jopa presidenteille Tarja Haloselle ja Martti Ahtisaarelle käytiin viemässä omat sauvansa.
Lajia näkyi mediassa ja sitä vietiin jopa ulkomaille nordic walking -nimellä aina Kiinaa, Japania, Saksaa ja Italiaa myöten.
Okkonen uskoo, että lajin suosio tulee kasvamaan uudestaan. Se on hänen mukaansa helppo aloittaa ja edullinen, sitä voi harrastaa lähes missä vaan, sopii kaikille ja on tehokas.
Okkonen muistuttaa, että lajista tulee huomattavasti mielekkäämpää, kun muistaa kiinnittää huomiota pariin asiaan. Ensinnäkin sauvojen tassuja kannattaa käyttää ainoastaan asfaltilla. Muilla alustoilla piikit toimivat paremmin.
Myös oikeaoppinen tekniikka on tärkeä. Okkonen kertoo, että oikea kädenliike on samanlainen kuin kävellessä.
Edessä sauva pysyy pääosin navan alapuolella, ja takana liikkeen pitäisi jatkua pitkälle, jotta olkapäihin ja hartioihin tulisi kiertoa. Sauvoja ei pidä myöskään puristaa liikaa.
– Rento ja normaali käsien liikerata, Okkonen tiivistää.